8. Teemana katukuvaus: Cartier-Bressonin hengessä ratkaiseva hetki jatkoa

Lapsia Aleksin hengessä

8: Teemana katukuvaus: Cartier-Bressonin hengessä talvisessa Helsingissä

Henry Cartier-Bresson tyyppisellä lähestymistavalla lähdimme valoittamaan lumen sekaista Helsinkiä. Kokoonnuimme Cafe Elieliin, josta edelleen jatkoimme ryhmissä ja erikseen kaduilla tavoittelemaan "ratkaisevaa hetkeä" ja mahdollista huumoria kuvan keinoin.

Huomasin, ettei kepin kanssa tuon ratkaisevan hetken tavoittaminen juurikaan onnistunut. Olin kameran kanssa aivan liian hidas tarttumaan ratkaisevaan hetkeen. Lisäksi kuvaamista haittasisakea lumisade, joka aiheutti ongelmia höyrystymisen, pisaroiden ja muunkin kosteuden muodossa sääsuojaamattomalle kameralle. Kylmyys tietysti heikentää paristojen toimintaa, onneksi kuitenkin tämän kuvaussession ne kestivät. ISO arvot väännettiin kohtuullisen korkealle pääosin 800, koska valon määrä ulkona oli todella vähäinen vuodenajasta ja lumimyrskystä johtuen.

Tiivis aamupalaveri Cafe Elielissä Helsingin rautatieasemalla.  Samalla alustettiin päivän kuvaustehtävää

Keskustelujen lomassa varmistetttiin kamerat päivän koitoksia varten. Tässä vaiheessa oli vielä ehkä yllättävääkin  kuinka raju ilma lopuksi oli.

Kompassiaukiolla Helsingin rautatieaseman metroasemalla  aloiteltiin kuvaamista

Askelet on reippaat,  Stockan kellokaan ei ole vielä paljoa ja Glo hotellilla taksi palvelemassa, ratkaisevan hetken harjoittelua

 

Apostolit ovat asettautuneet aloilleen ja lapset leikkivät Aleksanterin kanssa

Suuria mietteitä suurmiesten joukossa, Suomenlinnaan tai ei, siitä on kysymys.

'

Suomenlinnassa kävimme läpi tuulen ja tuiverruksen, aina valmiina

Kuten Sammallahden näyttelyssäkin saimme huomata, koirien  ei tarvitse poseerata vaan ovat aina valmiina, tässäkin kelissä

Päivän parhaat naurut lämpimässä lautassa

  

Pukin puhdistaja Tonttu kiiruhtaa paikalle

Tuomaan torilla on vilinää

7. Teemana tuotekuvaus: Metalli

Tällä kertaa tarkoituksena on metallikuvaus, mitä mm. tunnilla on harjoiteltu. Valoteknisesti tärkeää luoda metallille ominainen kiilto. Vaikeutta lisää merkittävästi, ettei kiillon tule heijastaa kuvausvälineitä tai yleensä myöskään taustaa. Lisähaasteita tuo myös pyöreät muodot, jotka käytännössä aina tuo esille kuvauspaikan ja kaiken ympäristön. Siksi kuvauspaikkaa suunniteltaessa on hyvä käyttää kuvaustelttaa. Muuten kuvaaminen muistuttaakin tavallista esineiden perusvalaisua, mutta kiiltoa tuomaan, saattaa esimerkiksi vastavalo tuoda toivottua metallin kiiltoa. Kiiltävän metallin täysheijastukset luovat haasteen valaisulle, koska suuret kontrastierot ovat vaikeasti hallittavia. Kuvauskulman hiomiseen kannattaakin käyttää reilusti aikaa, vain muutaman asteen kulman muuttaminen voi ratkaisevasti muuttaa kuvaa. Pyrkimyksenä on tietysti kauniisti liukuvat väripinnat jotka parhaillaan muotoilevat esineitä näyttävästi.

Koska valaisu toteutetaan kokonaan keinovalolla, ISO arvot mahdollisimman pieneksi, aukkoarvo tulee olla riittävä tarvittavan syväterävyyden aikaansaamiseksi. Taustan yksityiskohdat kuitenkin mielellään kokonaan terävyysalueen ulkopuolelle, jotta kuvattava esine korostuu. Hallitsemattomia heijastuksia voi saada kuriin pyöröpolarisaatiosuotimella, esimerkiksi jos kohde on kuten haarukkakuvassa lasilevyn päällä jonka alla on vasta varsinainen tausta kartonki. Tässä suotimella saa käytännössä lähes nuo lasikiillot häivytettyä. Suotimen asennossa kannattaa olla kuitenkin huolellinen, ettei muodosta samalla epäyhtenäistä luonnotonta kiiltopintaa.

Tunnilla kuvattu haarukka, paperin päällä on lasilevy

Paljon testaamista, vähän lopputuloksia. Kuvatessa yhä enemmän tulee vastaan kennon kunto, siis likaisuus. Tilanne on kestämättömän hankala, varsinkin kun kuvattavat kohteet ovat kovin pieniä. Terävyysalueen pienuus tuo myös kaikki kennolla olevat roskat korostuneesti esiin. Väistämättä se tuo kennon lisäksi esille paljon muutakin hankalasti paljain silmin huomattavaa. Varsinkin korukuvissa, huomasin kaiken pienenkin epäpuhtauden näkyvän, mitä paljain silmin ei havaitse. Pienimmätkin naarmut korostuvat ja epäpuhtaudet taustojen, alustojen kun esineidenkin suhteen tulevat esille.

Medaljongi, taustana rypistetty aluminifolio

Perinteisenpi tausta medaljongille

Valaistuksen järjestäminen medaljongeille, ettei kuvausvarusteet näy ja että pinta ei saa heijastusta väärästä väristä oli erityisen haastavaa.

Taustana on aluminifolio, joka hakee värinsä kullasta. Varsinkin vaaleat kuvat osoittautuivat ongelmallisiki, tässä oli erityisen vaikeaa saada todella tummalle safiirille väriä, ilman että se vastaavasti haittaa kullan ja pienten timanttien väriä. Lisäongelmaa toi myös tässä pöly, jota oli enemmän kun riittämiin.

Lasilevyllä Kalevala korun kielo korvakorut.

Lasilevyn heijastumat eivät olleet aivan toivottuja, kuvan otto kulman ollessa väärä suhteessa valoon.

Nomination korut lasilevyllä

Tässä ongelmaa aiheutti myös nuo heijastukset, jotka ovat kohtuudella hallinnassa. Suuremman ongelman aiheutti pöly jota lasilevy suorastaan imi.

6. Teemana tuotekuvaus: Lasi jatkuu

Kovan yrityksen ja useamman päivän satojen kuvien ottamisen jälkeen ei oikein jäänyt kovinkaan varma olo. En saanut päätettyä pullokuvaan edes taustaa, joten ajattelin, että trikolori sopii ranskalaisen tuotteen taustaksi. Kiiltojen hallitseminen ja lasin heijastumista aiheutuvat oudot tummat kuviot osottautuivat todella hankaliksi. Vaihtoehtona olisikin näköjään toinen toistaan hankalampi heijastus joiden hallitseminen ei satojen kuvienkaan jälkeen tuntunut hyvältä. Tässä noiden heijastumien hallinta olisi vaatinut lisävalaisimen etiketin takaa, jolla nuo rumat läikät olisi saanut ainakin vähemmäksi.

Iittalan Tsaikka-lasi teemukina tuntui jotenkin hallittavammalta kohteelta. Alla käytin Sarpanevan teräslautasta hieman lisäämään valoa toisaalta myös heijastuksia. Ajattelin samalla esittää sitä myös samalla oikeassa käyttötarkoituksessa. esimerkiksi tässä teemukina.

No lopuksi ajattelin, että jotenkin tuo konjakkilasi viehätti. että ajattelin yrittää samaa teemaa vähän erilaisella lähestymistavalla. Ensimmäisen tehtävän ihmeelliset heijastumat näkyy taas, mutta nyt ne tunnistaa selkeämmin lasin omiksi heijastumiksi.

   

Jatkoin vielä hieman kokeiluja konjamiinillä, ja hämmästyksekseni sain aikaan myös aivan uudenlaisia efektejä. Aivan kun lasissa roihuisi liekit, ilmeisesti heijastuen pinnasta väreillen. Tässä näkee myös sen, kuinka minimaalisilla muutoksilla saa aikaan hyvin erityyppisiä kuvia. Kuitenkin esineet ovat samat, eikä valaistuskaan ole juuri muutettu. Yllättävän haasteellinen kuvattava, mutta taitaa antaa vielä paljon lisähaasteitakin.

Kuva kerran kiellon päälle. Kaikkiaan 5 eri kuvauskertaa, lähes 300 lasia ja aina on jokin pielessä. Olkoon tämä viimeinen sarjassaan toistaiseksi.

6. Teemana tuotekuvaus: Lasi

Tunnilla opetelluilla perusteilla tuli sitten käytännössä kokeiltua millaisia lasikuvia sitä voisikaan tehdä. Tärkeintä kuvauksessa on tuoda valo läpinäkyvän tai kuultavan esineen tai kohteen läpi. Perusvalaisussa tärkeää on myös säilyttää kuvattavan esineen muoto, jota vois saada aikaiseksi kuultavasta paperista (voi paperista) tehdy heijastimen avulla. Taustan valaiseminen on tässä haasteellista, koska jos taustakankaan läpi ei voida valaista, on valaistus silti saatava esineen taustan puolelta. Edestä pyöreä esine heijastaa myös kameran, eikä sen näkymistä voi oikeastaan välttää. Vaihtoehtoina on sitten vain kuvausteltan tapainen ympäristö, jossa myös kuvaussuunta on teltan peittämä. Kuten tällaisessa kuvauksessa, kuvaus herkkyytenä mahdollisimman alhainen ISO 50-100, kamera jalustalla ja riittävä suljinaika joka salamia käytettäessä ei ole kovin merkityksellinen. Aukon tulee olla riittävän pieni, että kuvattava esine on riittävän tarkka. Kohteen etäisyys taustasta kuitenkin mielellään riittävän suuri, ettei rypyt ja muut vastaavat  heijastimissa ja taustoissa aiheuta turhaa shoppailua.

Ajattelin kuvata erivärisen taustan ja järjestää siksi hieman tunnilla opetetusta poiketen valaistuksen. Tässä taustalla ei voida valaista , vaan valaistaan viistosti takaviistosta. Periaate on kuitenkin sama. Tässä toisella softboxilla valaistaan tausta graduaalisesti ja pienemmällä softboxilla tuodaan valo lasin läpi estäen sen pääseminen kuitenkaan etualalle ettei heijastuksia tule kuvauspaikasta. Lisäksi mustaa taustakangasta on käytetty liiallisten heijasteiden vähentämiseen ja lisäksi on lievästi vähennetty heijastuksia polalla.

Käytin jalompien juomien tilalla teetä, jolla saatiin kohtuullisen aito vaikutelma konjakkilasista. Hieman lasin omat peilautumiset saavat harmittavia kuvioita aikaan etukylkeen. Koetan vielä miettiä miten niistä saisi jotenkin viisaampia. Heijastekiillon aikaansaaminen reunemmalle edellyttää vielä laajempaa heijastinkaarta voipaperista kuvaussuuntaan ja lasin sivuille.

Kokeilin vielä peilipintaa alustana, missä valo heijastetaan heijastinkankaan läpi ja se muodostaa kohtuullisen tasaisesti valoittuneen taustan peiliin.



7. Teemana tuotekuvaus: Metalli: esimerkkejä julkaistuista kuvista

Esimerkkejä ottamistani tuotekuvista, joita käytetään messuosaston seinäkuvina. Ohessa on muutama esimerkki tällaisista kuvista. Nämä kuvat kuuluvat Oy Autrol Ab:n esitysmateriaaleihin.

Autrol Oy:n edustamia antureita

6. Teemana tuotekuvaus: esineiden kuvaus kotona jatkuu

En oikein ollut vielä tyytyväinen kaikkiin esine kuviin ja lähdin kuvaamaan joitakin kuvia uudelleen. Kannua kuvatessa jäi eniten vaivaamaan hallitsemattomat heijastukset, joita kannun kyljessä on ollut.  Kaikkein hankalinta oli estää kameravarusteiden näkyminen kannusta. Vaikka käytössä oli pyöröpolarisaatiosuodin, ei nuo peilautumiset millään kokonaan kadonneet ja huomasin, ettei asia helpotu edes luonnonvalossa. Asiaa helpottamaan suojasin kuvauslaatikon vielä lisäkankailla ja pyrin hallitsemaan myös kuvauspaikan suunnasta tulevat heijastukset. Lopulta ne mielestäni sain eheäksi kokonaisuudeksi, vaikka en vieläkään ole täysin tyytyväinen lopputulokseen.

Aikani kuluksi, kun en löytänyt enää soveltuvia esineitä kuvattavaksi, päätin seurata Arin jalanjälkiä ja kuvata jotakin lasista, kun olin saanut mielestäni melko hyvän setupin rakennettua. Mielestäni pallomaisen lasiesineen kuvaaminen olikin paljon helpompaa, kun tuon kannun sangen hankalat heijastukset.  Polalla sai vielä ongelmallisimmat heijastukset melko vähäisiksi.

Laivaa kuvatessa jäin miettimään, onnistuiko se kuva kuitenkaan ja saman tapaisilla valoratkaisuilla kun tähänkin asti ajattelin, että tässä eheämmällä taustalla kuvattuna valo on jotenkin paremmin hallinnassa. Ainoa joka ehkä tässä kuvassa kuitenkin häiritsee on taustan liika terävyys josta näkee, että kysymyksessä on kangas.

Kerta kiellonpäälle, lasinen kynttiläjalka edelleenkin perus asettelut samat. Pientä heijastusten hallintaa ja mielestäni tuloksena on aivan käyttökelpoinen lasikuva.

Kun  kuvani nostalgisesta Rollei Flexistäni ei sittenkään onnistunut hyvin, ajattelin vielä koettaa parantaa sitä. Syteen tai saveen, tässä nyt vielä Rollei puolin ja toisin. Kuvassa on käytetty kahta valoa, softboxilla. Seinien lisäksi valoa on ohjattu peilillä. Edelliseen korjattuna on linssisuojuksen peilien heijasteet saavat värinsä softboxin seinien heijastuksista. Näissäkin heijastukset on poistettu käyttäen polarisaatiosuodinta. Heijasteet ovat olleet varsin voimakkaita etenkin etsin hahlon reunoissa.





6. Teemana tuotekuvaus: esineiden kuvausharjoituksia kotosalla

Tee kannu valaistu softboxilla ja snootilla "hiusvalo" eli kohdennettu valo taustalta  päävalon puolelta ylempää ja tasoittavana valona on käytetty heijastinta.

Teekannu

Tässä on se Rollei Flex, jolla olen ottanut ensiaskeleet valokuvauksen tiellä ja myös todennäköisesti ensimmäinen kamera jolla olen koskaan ottanut kuvia. Kuvan otossa käytetty samaa tekniikkaa kun ensimmäisessäkin kuvassa. Tätä kuvaa otettaessa kamerassa on myös ollut polarisaatiosuodin. Ilman sitä kameran kannessa olisi erittäin häiritsevä valon heijastuma.

Rollei

Koriste fregatti on edelleen samalla tekniikalla valaistu kuin aiemmatkin kuvat, käyttäen myös polarisaatiosuodinta. "Hiusvalo"  tulee ylhäältä lähes päältä. Myös yksityiskohtakuvassa valaistus noudattaa samaa kaavaa.

Seitsämän meren tuolla puolen seilaa Champion kaikkine yksityiskohtineen



Viinikannua Thassokselta kuvatessa heijastukset vihdoin voittivat, enkä saanut niitä yksinkertaisesti katoamaan. Edes polasta ei tämän kohdalla tuntunut olevan tarvittavaa apua ja lähes puolen tunnin asettelujen jälkeen sain  mielestäni liian vaatimattomia tuloksia.  Ainoa ratkaisu olisi ollut luultavasti kuvausteltta, jossa kaikki seinät päästävät vallitsevaa valoa sisään, ilman suurempia heijastuksia. Lisäksi tuolla käyttämälläni polalla, olisi heijastukseton kuva saattanut olla mahdollinen. Pidän jälkimmäistä kuvaa onnistuneempana muotokielen vuoksi ja taustan ollessa toivotun  rauhallinen.

Viinikannu Thassokselta



6. Teemana tuotekuvaus: tunneilla kuvatut esineet

Tuotekuvauksessa valaistuksen perusteet ovat oikeastaan samat, mitä henkilökuvauksessakin. Päävalon suunta tulee näkyä ja sen on tarkoitus muotoilla esine. Lisäksi korostusvalolla "hiusvalo" saadaan kohde erottumaan taustasta, taustan valaisu riippuu käyttötarkoituksesta, voidaan se alivaloittaa mustaksi tai vaaleaa ylivalottaa pariaukkoa ja saada tausta aivan valkoiseksi. Hyvä tehokeino on myös valottaa taustaa erillisellä taustavalolla siten, että esine korostuu, mutta yleensä alivaloitetaan siten, että se jää aukon tai pari heikommin valoittuneeksi. Hyvä tehokeino voi olla esim. spotti tyyppinen valaisu. Liukuva väripinta näyttää silmille usein mielyttävimmältä. Kataloogi kuvissa on kuitenkin hyvä jättää väripinta yhtenäiseksi. Kuten kaikessa esinekuvauksessa ja/tai keinovalokuvauksessa, kannattaa pyrkiä mahdollisimman pieneen ISO herkkyyteen. Valoitusajat eivät salamakuvauksessa ole kovinkaan merkittäviä, mutta muuta valolähdettä käyttäessä saattavat venyä melko pitkiksi, koska aukkoa tulee himmentää riittävästi kelvollisen syväterävyyden aikaansaamiseksi. Valaistuksen hallinta aiheuttaa tavallisten valolähteiden, kuten pöytälamppu jne. ongelmia, koska vallitseva valo saattaa muuttaa valkotasapainoa ja sen vaikutus ei välttämättä näy paljaalla silmällä. Taustakankaan heijasteetkin voivat vaikuttaa erikohtien värilämpötilaan.

Aina ei kaikki toimi toivotulla tavalla ja harmeista ei välttämättä ole edes tietoinen. Pienen aukon käyttö paljasti kennon olevan kun pölypussi ja käytännössä mikään kuva ei olisi kuulunut esille tunnilla otetuista kuvista.

Vaihtoehdoksi jäi oikeastaan kuvata tummalla taustalla ja pyrkiä rajoittamaan syväterävyysalue pienemmäksi, koska lisänä oli myös taustakankaiden liiat rypyt.

Esineteeman jatkuessa, on kennokin saatu puhdistettua ja kuvausharjoittelu jatkuu.

Tässä ajattelin, ettei syväterävyys kaikissa tuotekuvissa olekkaan niin rarpeellista, ja pyrin rajoittamaan sen melkein tuotteiden alueelle, muttei enää taustalle ja samalla jättää sen öisen tumman siniseksi.

Samalla kokeilimme mm. uutta loistevalo kuvaustelttaa mitä mm. HongKong liikkeet myyvät. Ensi otokset eivä vielä päässeet itseäni vakuuttamaan ostoksen hyödyllisyyttä, mutta uskon pienen harjoituksen ja valojen vaihdon salamiin jälkeen osoittautuvan hintansa väärtiksi apuvälineeksi. Valkotasapainon osalta noin 3500 Ki värilämpötila on tietysti eri mitä salamilla on, lisäksi valot ovat kovin alatehoiset ja kuumenevat. Ulkoisten salamien kanssa toteutettuna teltta on erittäin käyttökelpoinen.

Tässä on ensimmäisiä harjoituksia mukin kuvaamisesta, Heijastusten hallinta, kuvien suoristaminen ja muutenkin kuva vaatii vielä paljon töitä. Ongelmia aiheuttaa vielä heijastuvan valon värilämpötila ja vallitseva valo.

Onneksi näistä ei voi olla kun suunta ylöspäin, sen verran vaatimattomaksi jäi nämä harjoitukset. Täytyypä panostaa kotiharjoituksiin vahvemmin.



5. Teemana minän kolme olomuotoa (kauhu, normi, ihanne)

Haimme vielä korjailuja ja uusintasovituksia minäkuviin ja autoimme toinen toisiamme.

Oman minän etsiminen on oikeastaan hyvin opettava kokemus kuvakerrontaan. Oman itsensä mieltäminen kuvana auttaa melkoisesti myös hahmottamaan yleisesti, miten kuvassa kuvakerronnalla persoonaa ja ajatuksia voi esittää. Kuvahan on aina tarina, nyt vain pitää löytää ne tuhatta sanaa vastaavan kuvan ominaisuudet ja tallentaa se kennolle.

Jos vielä rusettikin olisi kohdallaan

Antti toimi tällä kertaa mestarina kameran takana ja oivalsi myös loistavan näpertelytilanteen. Tällaisista pienistä kuvista saa upeita tarinoita. Siinä minä yritän vääntä frakkiin rusettia jonka olinkin ensimmäisissä kuvassa tehnyt pahasti pieleen. En muistanut ollenkaan, kuinka se olisi oikeasti kuulunut tehdä. Onneksi riittävästi vääntämällä päästiin hyvään lopputulokseen.

Kädet propellissa

Tässä voin nyt esittää valmiin triptyykin josta päätin ensikommentin jälkeen muodostaa quadro version:

Ihanteeni, minä vain kaksinkerroin ja pahin painajaiseni

Valintaa tehdessä oli varsin hankalaa valita, mitkä kuvista kelpuuttaisin lopulliseksi sarjaksi. Lopulta päädyin sarjaan, joista normi- ja ei-koskaan minäkuvat olivat kotona itse toteutettuja ja koulussa Antin ja Kaijan avustuksella kuvattuna ihanteeni. Tähän täydennyksenä  lisäsin, koululla otetun kuvan, joka kertoo nykyhetkestäni aivan eri vaikutelman. Kumpikaan niistä ei ole kuitenkaan väärä.

On mielenkiintoista huomata, että suunnitelmastani tuli varsin itseni näköinen. Pelottavaa on myös huomata, ettei ääripäätkään ole kovinkaan kaukana itsestäni, vaan ihanteeni ja painajaiseni kuuluvat osaltaan tähänkin päivään.