Tavallinen hiihtoloman päiväreissu Tallinnaan

Lukemattomat matkat Tallinnassa ei tarkoita mitenkään välttämättä tylsään matkaan, vaan aluksi sumu ja kosteus muuttui nopeasti sateiseksi ja kaiken kastavaksi, alkuun vähän kurjaltakin tuntuvaksi olotilaksi. Tuo jään halkeilu ja lauttojen muodostamat vanat sai maiseman näyttämään jotenkin kiehtovalta. Muutamassa minuutissa oli kamera sateesta märkä ja kuvaajana vielä monta vertaa pahemmin.

Maiseman erityispiirteenä oli aluksi monokromaattisuus, väriasteikko maisemassa on äärettömän suppea, vaikka kuitenkin kuvat ovat värillisiä. Lähdin etsimään matkalta enemmän pintoja, linjoja ja jotain muuta, jonka jokaiselta matkalta muistaa aina tuoda. Vaikka olin varautunut käymään useammassakin paikassa, huomasin, ettei kuvan ottaminen tuntunut luontevalta kaikissa tilanteissa ja annoin periksi ajatukselle, että kuvaan lähinnä keskittyen siirtymiseen ja siihen maisemaan, mitä helmikuisella merellä voi laivalta nähdä. Tavallinen ja arkinen, hieman ehkä huonokin ilma saa luotua jotain erilaista mielenkiintoa ja huomaan miten tärkeää on kuvata kaikissa säätyypeissä. Ehkä pilvetön taivas sopii moneen, mutta sillä on aika vaikea kuvata esimerkiksi merenkulkua.

Tallinnan katukuvaa täyttävät modernit ratkaisut, tässä kuvassa rakennuksen tummista lasisivuista peilautuu vastakkaisten rakennusten kuvat. Tallinnan keskusta on mukavan vaihteleva ja vaikka yleensä vierastan kovin modernia arkitehtuuria, on mielestäni kiinnostavaa nähdä tällaisiakin toteutuksia.

Keli Tallinnassa oli oikeastaan puolipilvinen ja tunnelma oli varsin keväinen. Lunta ei juuri siellä ollut näkyvissä ja lämtötilakin vahvasti plussan puolella. Varsinainen päivä kului ihan muissa asioissa ja ilta ja yö painotteisena ihmisenä päätin keskittyä lähinnä vain saapumisen ja lähtemisen aikaan. Laivan kannella lähtiessä oli aurinko juuri ehtinyt laskea maillensa ja Tallinnan siluetti luo omaa tunnelmaa.

Kuvassa halusin erityisesti pyrkiä linjoihin ja niiden sommitteluun. En halunnut tuoda ihmistä korostetusti esiin, vaan paremmin pyrkiä siluettiin ja korostaa linjojen tärkeyttä. Värien suunnattoman nopea vaihtelu lähtiessä Tallinnan satamasti taas kerran sai huokailemaan toinen toistaan upeammista sävyistä.

Satama on visuaalisesti yksi kiehtovimmista kohteista. Vanhojen nostureiden piirtyminen kauniiseen taustaan saa jotenkin nostalgiakaipuuta aikaan.

Kissamaisuuksia

Kissojen puuhastelu ja piiloittelu on äärimmäisen mukavaa katsottavaa. Kun ajatuksena oli saada kuviin luonteenomaista kissamaisuutta ja kissan omaa perspektiiviä esiin. Pyrin laskeutumaan lähelle kissan tasoa ja saada mielummin kissaa esiin tavallaan luonne ja henkilökuvana. Tunnen kissamaiset piirteet pienenä mukavuuden haluna, itsenäisyytenä ja toisaalta melkoisena varauksellisuutena.

Nämä kissat Hessu ja Sofia olivat parhaansa mukaan kameralta piilossa ja häiriintyivät kuvaamisesta melkoisesti. Toinen kissoista piiloitteli sängyn alla ja toinen parhaansa mukaan vältteli kovin läheistä kontaktia. Tuo välttely ja pakeneminen olikin mielestäni  niitä keskeisiä luonteenpiirteiden kuvaajia, jossa hyväksyn myös vähemmän kiinnostavan valaisun. Itselleni kiintoisaa on pyrkiä kaivamaan noista elävistä se oleellinen ja tärkeä esiin ja yrittää tuoda se luontevalla mutta toisaalta riittävän pelkistetyllä tavalla esiin.

Rajauksella olen pyrkinyt pelkistämään kuvaa ja lopullinen rajaus on käytännössä jokaisessa kuvassa tehty kuvaa otettaessa. Usein, varsinkin eläimiä kuvatessa ei uskallus riitä aina rajaamiseen, joten olen tietoisesti pyrkinyt rajaamaan kuvat hyvinkin tiiviisti ja karsien kaiken turhan ympäristössä. Kuvaa otettaessa usein pyrin hakemaan mielessäni kultaista leikkausta, karkeasti mukaillen ja hakien tavallaan mielyttävää jakautumista. Itseäni vaivaa aina kuvan myöhempi rajaaminen, koska rikon oman kuvan kuvaamisessa suunnittelemat suhteet. Käytännössä tämä asetelma toisaalta auttaa paljon kuvasuunnittelussa, eli voin etukäteen mielessäni piirtää tai kuvitella kuvan valmiina ja kuvakennolla on maksimaalisesti hyödyksi käytetty kuvapisteet. Toisaalta esimerkiksi lehtikuvaamisessa voi olla tärkeää mahdollistaa myöhemmät rajaukset ja jättää pelivaraa esimerkiksi saman kuvan käyttämiselle sekä pysty, että vaaka kuvana.

Olen pitkästä aikaa vältellyt salamakuvia useimmissa kuvaustilanteissa ja pyrkinyt vielä normaaliakin pidempiin valotusaikoihin. Päivä oli varsin pimeä ja objektiivin ollessa vaatimattomammalla valovoimalla oleva Canon EF 35-350 3.5-5.6L. Tässä tapauksessa pääosin polttovälin ollessa jo vahvasti tele-painotteinen ja aukon painottuessa 5.6 tietämille, jäivät suljinajat monesti erittäin pitkiksi. Illemmalla kuvatassa valon loppuessa lähes täysin, ei valoa enää riittänyt kuvaamiseen ilman lisävaloa, hain muutamia erilaisia lähestymistapoja kuvaamiseen. Kaikissa kuvissa käytin epäsuoraa salamaa. Ensimmäisen salamakuvan haasteellisuus tuli erityisesti kapeasta sängynalustasta ja  varsin pitkästä polttovälistä ja pimeän sängynalustan tarkennuksen varmistamisesta. Kolmannen salamakuvan erilaisuus tulee pitkän valotusajan luomasta liike-epäterävyydestä ja voimakkaasti pysäytetyn salamakuvan pehmytpiirtoefektistä. Tässä tuo pehmeys tuo kissan turkkiin oman lähes unenomaisen karvan ja ihastuin tuohon erilaiseen kuvamaailmaan.