Syy, mikä saa minut aina maneesin laidalle

Kuten varmaan monellakin vanhemmalla, lasten harrastukset ovat tietysti tärkeitä lapsille itselleen. Mutta ne myös antavat sykähdyttäviä elämyksiä vanhemmille katsojan ja tässä myös valokuvaajan roolissa. Samalla voi kokea ylpeyttä ja suurta iloa upeasta harrastuksesta, joka antaa molemmille paljon iloa ja onnistumisen riemua. Muutamaman kerran satulassa talutettavana olleena tiedän, ettei poni tai hevonen ole ehkä helpoimmin hallittavia ajopelejä. Varmasti hallittavuutta ei ainakaan helpota, jos sillä hyppii esteen yli ilman satulaa.

Tällaiset hienot hetket viikoittain saa kyllä mielellään palaamaan minut maneesin reunalle. Hauska nähdä ja kuulla onnistumisia ja samalla haastaa itseä valokuvauksessa, vaikka kuvia tuleekin välillä sadoittain. Keskimäärin kuvia otan 100-400 kuvaan kerralla. Osaa kuvia voi käyttää myös ratsastuksen arviointiin, mutta kuvissa on suuri osa epäonnistumisia kuvallisessa mielessä, eikä niistä useinkaan ole esitettäväksi.

Koen välillä myös hankalaa taistelua liikkeen kuvaamisen vaihtoehtojen kanssa. Esteratsastuksessa ja muutenkin ratsastuksessa ei ainakaan harjoitustunneilla voi salamaa käyttää, eikä myöskään kamerani herkkyys anna tässä helpotuksia nopeampiin tilanteisiin. Huonossa loistevalossa lisäksi oman osansa tekee verkkovirran jaksot, joka saattaa tuottaa yllätyksiä valotukseen. Lisäksi valojen värilämpötilat ja suunta ovat välillä todella hankalia, tuottaen rajut varjot lipan alle ja vierekkäiset voivat olla vihreitä tai oransseja ja spektriltään hyvin vaikeita.

Pidän liikkeen näkymisestä kuvissa, jopa välillä todella rajustakin liike-epäterävyydestä. Toisaalta tähän on pakottanut puutteelliset valaistusolosuhteet ja kalusto, mutta myös välillä olen siihen jopa tietoisesti pyrkinyt. Nyt liikkeen pysäyttämisen kannalta tilannetta helpottaa itselleni uusi objektiivi Sigman EX 70-200mm f2.8 APO, mikä valovoimaisempana antaa paremman mahdollisuuden myös liikkeen pysäyttämiseen edes jossain määrin.

Samaan tarkoitukseen olen aiemmin käyttänyt myös Sigman EX 105mm Macro f2.8, objektiiviä, sekä Kaleinar 150mm f2.8. Viimeinen on kuitenkin käsitarkenteinen ja macro-objektiivikin on melko hidas tarkentumaan. Sigman EX 70-200 on varsin tervetullut työkalu kameralaukkuuni, se on varsin nopea tarkentumaan ja toimii tarkennuksen puolesta tarkasti sekä 5D:ssä, että 40D:ssä. Myös ostoksen mukana tullut Sigman EX 1.4x telejatke tuntuu laadukkaalta yhdistelmältä muussa kuvauksessa, vaikka tähän tarkoitukseen se jää pimeäksi. Sille polttovälialueelle toimii melkein paremmin sitten Canonin EF 35-350L 3.5-5.6, joka käytännössä on tuolla polttovälillä vain aavistuksen pimeämpi. Yhdistelmänä ovat erittäin hyvä parivaljakko, vaikka laukussa painavatkin melko paljon yhdessä.

Mustavalkoprojekti 'Sama asia eri näkökulmista'

Mustavalkoprojekti 'Sama asia eri näkökulmista' valmiina vedoksina.

Kuvasin kunnallisvaalien ehdokkaita kadulla, antaen heille tehtäväksi esittää valokuvaajaa ja valokuvattavaa. Alunperin otin kuvat sekä digillä, että filmillä kuten tehtävän tehtäväksianto edellytti, mutta kehityksen epäonnistuttua, jouduin kuvaamaan filmiosuuden tehtävästä kokonaan uudelleen. Digikuvat olin ottanut valokuvaajan roolissa, joten päätin muuttaa kuvausajatustani roolienvaihdon suuntaan, poliitikkokuvaaja ja valokuvaaja kuvattavana. Roolijakoa ja näkökulmaa etsien pyrin karrikoimaan politiikan ja sen ulkopuolella olevien suhdetta ja korostaa sitä perspektiivillä.

Vedostus oli melko haastavaa, koska digikuvien jyrkässä melko kirkkaassa valossa kuvatut kuvat olivat erilaisia filmille otettujen kuvien harmaa kostean todella loiva-sävyiseen harmaantuvaan iltaan. filmivedosten ja digi-vedoksien välissä on siksi voimakas sävyero. Olen pyrkinyt sitä keventämään, mutta toisaalta se korostaa myös näkemyseroa kahdesta erilaisesta vastakkaisesta näkökulmasta..

Kunnallisvaaliehdokkaat olivat satunnaisesti eri puolueiden ehdokkaita Keskustan, Kokoomuksen, Perussuomalaisten, Sdp:n ja Vihreiden joukosta. Kolmen sepän aukiolla, Narinkkatorilla ja Asema-aukiolla oli kaikkien näiden puolueiden ja muidenkin ehdokkaita tekemässä viimehetken vaalityötä. Pienellä kysymyksellä kaikki ehdokkaat joita lähestyin, olivat varsin myönteisesti mukana tässä valokuvaustehtävässä.

Kuvien vastaparin tekeminen jo kuvatuille ehdokaskuville oli haastavaa, kun olosuhteet olivat niin erilaiset. Koska vaalit ehtivät ratketa, eikä samaa tilannetta ollut enää mahdollista tavoittaa, sain ajatuksen muuttua itse malliksi ja kuvasin itseni samoilla paikoilla, missä viikkoa aikaisemmin kuvasin ehdokkaat alkuperäisen ajatuksen rooleissa. Haasteellisinta on soveltaa tarkennuspiste kuvaan, mikä ei välttämättä ole kuva-alassa. Filmikameralla kun ei voi tarkastaa kamerasta, menikö tarkennuspiste oikein.

Asettelussa käytin pystykuvaa digillä otetuissa kuvissa ja vaakaa filmivedoksissa. Poikkeuksen teki parikuva, joka on myös digikuva. Tässä kuvat esitetään pareittain, mutta vedoksina digivedokset yllä ja filmivedokset pareina alla.

VASTAKKAIN

Studiovalotuksen toistaminen toinen kokeilu

Toinen yritys samasta aiheesta kun aiemminkin, studiovalotuksen korjailu Ysuf Kahrsin kuvasta Laurence Olivierista. Mallikuvana olisi siis seuraava kuva, tässä muutama uudempi versio tästä kuvasta tehdystä 'replicasta'.

Aina jälkikäteen havaitsee kasvojen ilmeet ja nyanssit, millä olisi saanut paremmin toistettua ilmettä ja myös valaisua. Niin näissäkin kuvissa huomasi hartialinjan siirtyminen vielä taaksepäin, lasin kääntyminen väärään suuntaan jne. Paljon eroja, mutta oikeastaan perus valaisun osalta pääsi yllättävän mukavasti jäljille muistuttaen alkuperäistä. Itse kuvatessa itseä, toistojen määrä on melkoisen suuri, eikä pienten nyanssien hakeminen onnistu nopeasti. Tässä olisi suuri apu kuvat koneen ruudulta.

Se mitä tässä harjoituksessa oppii, on pään suuntaaminen oikein ja kuinka pienillä muutoksilla saattaa olla ratkaiseva merkitys kuvassa. Ilmeiden ja kasvojen muotojen huomioiminen kuvassa on kovin vaikeeta, mutta itseänsä ohjaten oppii myös ohjaamaan muita.

Kiireinen-Helsinki

Helsinki, savuinen, sumuinen kaupunki
Ihmiset ei tunne edes naapuriaan
Kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee
Näkymättömät langat repivät ja nykivät sätkynukkeja
Jotka poukkoilevat kuin saalis kalat sumpussa
Kaikilla on kiire ei minnekkään


Sanat: 
Kuusamo
Danny

Kuvat ovat nyt esillä Muurlan opiston seinällä ja hieman erilaisena versioina olen ne täälläkin julkaissut. Kuvat ovat sunnuntaisesta Helsingin illasta asema-aukiolla 3.11.2012. Kiire näkyy kaikilla, vaikka pitäisi olla normaalia rauhallisempi päivä. Junat odottavat tai ihmisillä on kiire kotiin, melkoisen päämäärätöntä juoksemista. Jo kuvia ottaessa tuli mieleen tuon ikivihreän kappaleen "Kuusamo" sanat. Kuvia taas selaillessa yhä uudelleen jäi mieleen varsinkin säkeen viimeiset sanat "Kaikilla on kiire ei minnekkään".

"Salo klo 19:00-07:00" raakatut kuvat

Kuvaa ottaessa pyrkii varsinkin dokumentaarisessa kuvaamisessa tallentamaan kaiken. Oman projektini 12h käsitti kahdella kameralla otetut 610 kuvaa. Kuvaustapaa valitessa on joutunut tekemään valinnan, joka tässä tapauksessa edellytti vallitsevan valon käyttämistä, jottei eläimet ja kukaan muukaan häiriydy. Koko kuvasarja otettiin periaatteella kärpäsenä katossa ja mitenkään itse vaikuttamatta kenenkään toimintaan, vaan seuraamalla vain sivusta maatilan tapahtumia. Koko projektin vaikeimmasta päästä tehtävä on editoida aineisto lopulliseen muotoon, missä raskain tapahtuma on kuvien valitseminen.

Valaistusolosuhteet olivat erittäin vaikeat. Eri valaisimet olivat pahasti eri sävyisiä ja valkotasapainon neutralointi tappaa pahasti ympäristön tunnelman. Kuvaamisen suurimpia ongelmia oli tietysti varsin puutteellinen valo, jolloin käytännössä suurimmassa osassa kuvia on liike-epäterävyyttä ja tapahtumien kuvaaminen jalustan tai edes monopodin kanssa olisi ollut liian vaikeaa.

Kuten varsinaisessa dokumentissä jo mainitsin, jäi yön tunnit kokonaan näyttämättä. Toisaalta halusin näyttää tilallisen toimintaa riittävästi, jotta aikojen ja työmäärän suhteet olisivat jotenkin luonnollisia, mutta tässä jää pakosti elämättä puolet tuosta ajasta. Se mitä huomasin, etten vain osaa oikein riittävästi typistää kuvaamalla, joten se on tehtävä editoitaessa. Kaikesta huolimatta, en välttämättä lähde enää muuttamaan tuota dokumenttia, vaan tuon niitä puuttuvia linkkejä dokumenttiin, joka muuttaa merkittävästi kerronnan luonteen. Näillä kuvilla olisin toivonut voivani kertoa sitä tarinaa, jonka olisin mieluiten halunnut kertoa, jos kuvamäärä olisi laajempi.


Näissä kuvissa on muutama kokeellisempi kuva yön tunneilta, joissa pisimmät valotusajat menevät 10 minuuttiin. Näiden kuvien rooli on tuoda esille varsinaisen dokumentista puuttuvat mittasuhteet.

Dokumentti projekti "Salo klo 19:00-07:00"

Aiheenamme dokumentti projektissa on "Salo klo 19:00-7:00". Aiheen käsittelytapa on täysin vapaa, eikä kuvaustapaan ole annettu erityisiä ohjeita. Ensimmäisessä brieffauksessa keskusteltiin Salon alueen vaikeuksista ja niiden vaikutuksesta laajasti alueen elämään. Salo on alueellisesti laaja, joka entisestään antaa lisää mahdollisuuksia käsitellä aihetta.

Oma projektini käsittelee maatilan arkea, jossa aika noudattaa samaa kaavaa päivästä toiseen ollen positiivisen työtelijästä riippumatta kaikista ongelmista. Arjessa ongelmat eivät ole esillä, vaikka samat talouden ongelmat varmasti koskevat  yhtäläillä täällä, kun Salon kaupunkialueella. Serkkuni tilan arki näyttää todella hektiseltä.

Illalla saapuessani paikalle, on isäntä hoitamassa paperiasioita ja samalla valmistaudutaan lähtemään ilta-tarkastukselle navettaan ja talliin. Kahvikuppi odottaa pöydällä puhelimen kanssa, kohta mennään taas. Ikkunasta näkyy näidenkin iltatoimien hektisyys.

klo 19:00-21:15

Kun tarkastus on tehty, alkaa olla aika siirtyä yöpuulle, kun herätys on taas hyvin aikaisin. Yöllä posti saapuu jo puolen kolmen aikaan, yövalot valaisevat navettaa, jossa lehmät ovat lepäilemässä makuullaan. Vesisade kiihtyy hieman aamua kohden, kuvaussää on tolkuttoman pimeä, kosteuden viedessä lähes kaiken valon. Vaihtelua yön hiljaisille tunneille tuo, kun kissa hyppää kannolle hiiriä tähystämään. Aamulla puolen viiden aikaan syttyy taloon valo, pian saavutaan navettaan melkoisella vauhdilla.

02:25-04:35

Seuraavat kaksi tuntia ovat todella hektisiä, 40 lehmää ja suuri määrä nuorempaa karjaa, yli 30 hevosta ja ponia, lukematon määrä kissoja ja koiria saavat ruokansa, paikat puhdistetaan ja lehmät lypsetään.

Syntyperäiselle kaupunkilaiselle on melkoisen vierasta nähdä tuota valtavaa työmäärää, mitä nuo aamun tunnit ja päivä sisältää. Rutiinien seuraaminen ja kuvaaminen on mielenkiintoiselta, mutta samalla melkoisen uuvuttavaa. Lapsuudessani  olen katsellut samaa navettaa ja niistä ajoista on varmasti paljonkin muuttunut. Lehmiä on viisinkertainen määrä ja muita eläimiä valtavasti lisää, tekniikkaa on tullut helpottamaan hommia, mutta kovin käsityövaltaiselta tuo edelleen vaikuttaa.

05:00-07:00

Kuvausprojektini loppuu välineiden puhdistamiseen ja aamukahvi odottaa juuri seitsämän jälkeen. Yön tunteina sain nukutuksi yhteensä 20 minuuttia autossa. Kun kuvamäärä on rajattu, jäi yön tunteina kuvaamani hiljaiset hetket pois. Ne voisivat lisätä dokumenttiin hieman erilaista sävyä, mutta toisaalta päätin valita myös tiukasti maatilan työhön sidotun näkökulman. Saatan esittää tämän dokumentin ulkopuolella sitä kuvakantaa, jonka rajasin dokumentista ulos.