Ensimmäisen valokuvatehtävän aiheena oli pitkien ja lyhyiden suljinaikojen käyttäminen.
Ensimmäisessä kuvassa valoitus on 70 s, jossa tyttäreni makaa tyynyyn nojaten, jotta estetään kohteen liikkuminen. Valoituksessa kasvojen valaisu on toteuttu 11 salamavalon väläytyksellä, siten, että suurempi osa väläytyksistä on kuvan oikealta puolelta, muutama tasoittava vasemmalta ja muutama takaata kohti kameraa.
11 salamaa
Toisena kokeiluna on auton piirtämät kuviot muutaman sekunnin valoitusajalla, jolloin kuvattava kohde näkyy myös ääriviivoilla. Kuva on Kehä I ja Tuusulantien risteys.
Kolmantena on vastaava kuva kun edellinen, mutta pannattuna jolloin autosta näkyy hahmon lisäksi myös, sekä etu- että takavalot.
Liikenteen virtaa sekä sama auto eestä ja takaa
Veden pysäyttäminen lasimassaa muistuttavaksi aineeksi näyttää kyllä mielenkiintoiselta, mutta kaikki luonnollisuus puuttuu.
Lasittunut kuohu
Liikkeen pysäyttäminen lyhyellä suljinajalla saa kuvan usein näyttämään luonnottomalta, vaikka roiskeilla hiusten asennolla saadaankin hieman liikevaikutelmaa ja kuva helposti on hieman tylsä. Tässä näkyy helposti pysäytyskuvan luonnottomuus, vaikka asennot ovatkin varsin lennokkaita.
Kun maailma pysähtyy
Aika ja suljinaika on suhteellisen käsite, tässä 1/80s on liikkeeseen nähden pitkä valoitusaika, joka näkyy tässä liikkeen tuntuna etenkin jalkojen liike-epäterävyytenä. Hyppy kuvassa ollaan jo huomattavasti suuremmalla valotusajalla ja liike pysähtyy eikä suurta liike-epäterävyyttä näy enää kuvassa.
Yli esteiden
.