Studiovalon luonne

Tehtävämme oli pohtia yhdellä valolähteellä kovaa ja pehmeää valoa heijastettuna ja ilman. Varusteena oli sekä studiosala ja toisena valonlähteenä vain ohjausvalo. Tässä tehtävässä selviää paljolti, miten voi hallita valon luonnetta. Kovuus ja pehmeys on paljolti valon tehosta ja suuntaavuudesta kiinni, mutta myös värilämpötila toimii erivalolähteissä hieman eritavalla.

Omissa kuvissani mallina toimi Katriina. Teimme molemmat samat valaistukset, mutta aivan omilla valaistusmalleilla. Itse käytin mallina lähinnä Rembrandt- tai loop-valaisua. Vaikka työ on ollut melko nopea harjoitus, olen silti pyrkinyt kohtuullisen hyvään huolellisuuteen näiden muotokuvien osalta.

Ensimmäiset kuvat ovat kovaa valoa. Valolähde on pistemäisempi ja melko lähellä. Valokimppua on hallittu snootilla ja lopputuloksena on saatu aikaan voimakas Rembrandtin kolmio. Heijastunut valo pehmenee aina, tässä heijastinpintana on ollut valkoinen valoteltta jälkimmäisessä kuvassa.

 

Pehmeä valaistus on saatu aikaan heijastamalla salamaa diffuusorin läpi ja heijastamalla se lisäksi heijastintason kautta. Valo on kauempana ja ehtii heijastua laajalta pinnalta.

Ohjausvalo on myös erittäin hieno valolähde. Valon ollessa aivan kuvarajan ulkopuolella, kontrasti erot tulevat suuremmiksi. Näissä kuvissa väritasapaino on aivan erikohdassa kun salamalla kuvatessa

Ohjausvalon teho ja etäisyys ja edelleen diffuusorin ja heijastimien käyttö tekee ihon aivan erinäköiseksi. Punaisten värien näkyvyys on melko erilainen ja mielestäni ilman heijastinta otettu kuva on omaan silmään mielyttävin koko kahdeksan kuvan sarjasta.