"Sieni" johdantoa mustavalkoisiin kuviin

Syksyn sävyttämä kuvatehtävä "sieni" toimii johdantona mustavalkokuvan maailmaan. Miten värit kokee kuvassa, on aina melko suoraa havainnointia värikuvassa ja luonnossa. Mustavalkokuvassa väri-informaatio puuttuu, mutta usein ajatuksissa kuvaan kuitenkin rakentaa oman värimaailman oman kokemuspohjan mukaisesti. Ehkä se onkin syy, miksi mustavalkokuvaa arvostetaan monesti värikuvaa enemmän, kun mahdollisuus mieltää värit jää kokonaan katsojalle.

 

Värien havaitseminen heikkenee kun valaistusolosuhteet heikkenevät. Vähässä valossa voi kuvatessa, jo melko hyvin havaita lopputuloksen, mutta voimakkaasti sekavärisessä ympäristössä lopputulos näkyy vasta kuvan otettua. Periaatteessa, otettaessa kahdesta aivan erivärisessä pinnasta kuvaa, voi lopputulos näyttää täysin yksiväriseltä värisokean tapaan. Se asettaa lisää haastetta kuvaamiselle.

Usein kuitenkin värienmäärän vähetessä, kuvassa muodot ja harmaa-asteikon sävyt korostuvat. Samasta kuvasta tulee kaksi täysin eri tarinaa. Nämä kuvasarjat ovat täysin samoja kuvia. Mietinkin, kummista kuvista itse pidän enemmän. Itselleni värien merkitys on varsin suuri, mutta myönnän, että joissakin kuvissa mustavalkoisuus toimii paremmin.

Jos nämä kuvat olisivat lajikuvia, varmasti väri kertoo tärkeitä tunnistamiseen liittyviä kysymyksiä. Ehkäpä tatin kohdalla merkitys on jo paljon vähäisempi. Kolmannessa kuvassa värimaailma on sen verran kapea, että kuvat ovat hyvinkin toistensa kaltaisia.