Ajattelin, että Tallinna on oivallinen paikka kokeilla syksyn lopun kuvauspäivän hengessä katukuvausta. Paikat ovat tuttuja ja on riittävästi. Kuvausvarusteet on valittu hyvin suppeiksi, Canonin EF 35-135mm 3.5-4.5 ja runko. Lisäksi objektiivissa on pyöropolarisaatiosuodin ja osassa kuvista käytin lankalaukaisijaa, jotta kuvaustilanne jäisi huomaamattomaksi. Valaistus on kaikkissa vallitsevaa valoa. Ensimmäisessä kuvassa ISO 100 ja aukko 3.5 ja 1/400s.
Virukeskuksen edessä vilinää
Viru-keskuksen kuvissa ISO 800 ja valotusajat ovat suhteellisen pitkiä 1/50s ja 1/40s. Polttoväli on käytännössä ollut 35mm mikä tietysti vastaa kroppikennoisessa 50mm. Katukuvauksessa monesti laajakulmat ovat käytännössä toimivampia, jotta päästään riittävän lähelle ihmisiä. Ratkaisevan hetken ennustaminen on laajemmassa kuva-alassa huomattavasti helpompaa.
Viru-keskuksen vilinää
Muotia molemmin puolin lasia, Viru-keskuksessa
Tässä olenkin siirtymässä seuraavaan aiheeseen, terapeuttinen valokuva. Seuraavaksi asiaa tutkitaan maisema ja rakennus kuvauksen näkökulmasta. Tähän kuvaan sisältyy paljon tunnetta matkustamisesta, tutusta siluetista ja tärkeimmistä asioista kuten omasta perheestä. Auringon lasku tuo vielä oman tunnelmansa kuvaan, joka on tärkeä osa kuvan merkityksellisyyttä. Asetuksina kamerassa ovat ISO 400 ja 1/25s. Kuvaamista rytmitti vielä lisäksi kuva-alaan jatkuvasti tielle pyörivä tutkan antenni.
Ilta koittaa, -15 pakkasta ja paluumatka alkaa Viking Xpressin kannella
Vilske Viru -keskuksen edessä jää hieman laimeaksi. Henkilöiden kasvot eivät ole näkyvissä, joten on vaikeaa yrittää tulkita kuvan tarinaa. Vai onko sittenkin kyse arjen aiheuttamasta ilmeettömyydestä tai jopa kulkijoiden välinpitämättömyydestä. Kuva jättää tältä osin paljon arvailujen varaa.
VastaaPoistaVastavalo on hyvin hallittu ja antaa kuvalle mielenkiintoa ja varjojejn ansiosta katse viipyy kuvassa kauemmin. Etuoikealla oleva hahmo tasapainottaa kuvaa, mutta epätarkkana ei tue sisältöä. Taivaan olisi voinut rajata kokonaan pois ja sitä kautta tiivistää kuvan rajausta.
Valotolpat lävistävät ikävästi kulkijoita.
Viru -keskuksen vilinän olet saanut tallennettua hyvin. Juuri tuollaista on kaikissa maailman ostoskeskuksissa. Olisiko ollut mitään sellaista, jolla tämä ostari olisi eroittunut muista vastaavista, ainakin kuvassa.
Laivan kannella oleva tyttäresi (?) on niitä kuvia, joita tulee säilyttää kun aarteita. Kokemuksesta tiedän, kuinka nopeasti lapset kasvavat, ja tällaiset kuvat saattavat olla heille tulevaisuudessa niitä terapeuttisia kuvia.
Otitko tilanteesta vaakakuvaa? Toki pystykuvassa kaide toimii katseen ohjaajana tyttäresi kautta kaupinkiin.
Hyvät kuvat!
Otin vaakakuvaakin, mutta rajauksen kannalta tilannetta vaikeutti kuvaan jatkuvasti pyörivä tutka-antenni. Lisäksi hyytävä pakkanen rajoitti kuvaushetkeä.
VastaaPoistaKieltämättä mietin tässä myös tuota terapeuttisen valokuvan puitteita, mitkä toisaalta tuovat niitä tärkeitä hetkiä mieleen mitä yhteistä perheen kanssa voi tehdä.
Kuvaushetkeen liittyy myös oleellisesti tuo auringonlasku, joka jatkuvasti muutti valaistusolosuhteita ja valo suorastaan karkasi käsistä. Tässä olisi pieni filli salama saanut tyttäreni kasvot nätimmin esiin, kun valaistus kohdistui niin voimakkaasti vain taka-alalta. Heijastimella olisi tietysti voinut erilaisessa kuvaustilanteessa korjata myös asiaa.