Vaikka syksyyn suhtautuu hieman synkin tuntein ja kesän ilon aiheet ovat jääneet vähiin, on syksyn luonto myös varsin väriloistoista aikaa. Tällä kertaa en odottanut yötaivaalla mitään revontulen tapaistakaan, mutta aamuyön tunteina jopa noita kummallisia valoilmiöitä osui kuviin. Toiveena oli vain nähdä tähtikirkas taivas, mutta oikeastaan näin päljon toiveita enemmän. Pienet pilvet vielä tuo tuolle pimeälle yötaivaalle yllättävän paljon näkyviin.
Puolipilvisessä maisemassa tummaa pilveä vastaan tulee luonnon vahvat värit parhaiten esiin. Oikeastaan yllättävän voimakas voi ruska olla, vaikka omasta ikkunasta katsellen ei kunnolla lähipuissa ole jälkeäkään ruskan tunnelmasta. Vesi myös kiehtoo aina. heijastusten tuottamat väreilevä veden pinta saa pinnat loistamaan maalauksellisen kauniina, vaikka lähempää puita tarkastelemalla voi lopulta ruskan tuntuma olla paljon miedompi. Veden välke ja souturetki järvellä on töiden lomassa jotain, jota voisin tehdä tunnista toiseen, vaikka miten pitkään. Oikeastaan kaksi asiaa, mikä liittyy tuohon syksyn maisemaan on tuo soutaminen ja sen rinnalla tapahtuva valokuvaus ja kalastus.
Veden väreilyn ja heijastuvat puun varjot saavat helposti katseen viipyilemään veden pinnalla ja etsimään kuvioita, mitä välkehtivä aaltoinen pinta luo. Värisävyt ovat myös yhtä tummia ja lähellä omaa sielunmaisemaa kuin mitä omat ajatuksenikin ovat.
Vietettyäni iltaa Imatran illassa, paluu mökin hiljaisuuteen toi esille jotain ihan muuta.Aamuyöllä taivas näytti alkuun lähes säkkipimeältä, eikä autoa ajaessa ollut kiinnittänyt huomiota tähtien loisteeseen ja pieneen outoon kajoon taivaanrannassa. Pitkät valotusajat toivat sitten selkeämmin esiin, että taivaalla loisti pieniä revontulia, Kuten vuotta aikaisemminkin, oli taivas muutenkin hyvin erinäköinen kun vuotta aikaisemmin. Myös tällä kertaa, oli selkeästi pimeämpää kun edellisellä kuvauskerralla. Otaksuin valon olevan ensin jo auringon nousua, mutta tarkkaan ottaen tuo valo tuli aivan väärästä suunnasta, pohjoisesta ja toisaalta tuolla ei ollut myöskään valosaastetta aivan lähellä, Savonlinnan valot ehkä yli 60km päässä.
Tähtitaivas oli varsin voimakas ja varsinkin tuo idän tai koilisen suunnalla loistava tähti, tai planeetta. Pientä syvyyttä taivaalle toi myös nuo muutamat pilvet, joita siellä täällä toi taivaalle omaa hohtoaan. Näistä kuvista muutamassa näkyy sateliitti tai tähdenlento. Ensimmäiset kolme kuvaa on etelän taivasta, jossa mahdollisesti kellertävä hohde lienee Imatran tai Lappeenrannan suunnasta etelästä.
Näissä seuraavissa kuvissa nuo hienoiset revontulet antaa pientä väriä näkymään. Pimeän taivaan taustan rusehtava kajo saattaa olla 60km päässä olevasta Savonlinnasta.
Joskus suorastaan etsii paikkoja, missä valon määrä jää todella niukaksi. Tuolla mökillä ainoa mikä valaisti noita pimeitä tunteja oli pieni tervasoihtu, mikä antoi juuri ja juuri valoa, ettei astunut polulta harhaan. Kun metsän siimeksessä vain pieni tuulen vire ja oma hengitys on ne ainoat asiat, joita yöllä pystyy korvat erottamaan. Vain muutama tunti ja taas on maisema aivan eri näköinen. Maiseman täyttää sepelkyyhkyn pulina ja ohi lentävien joutsenten törinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti