Lauttasaaren vesitorni on rakennettu vuonna 1958, eli 7 vuotta ennen syntymääni, joskin lopullisesti rakennustyöt ovat päättyneet vasta 1959. Kooltaan tuo vesitorni hallitsee tärkeänä osana Helsingin rantasiluettia, johon tuo torni on nyt kuulunut jo yli 55 vuotta. Ymmärrän hyvin, että käyttämättömän ja rapistuvan rakenteen purkaminen on mielekästä, mutta se saa kuitenkin mielen hieman haikeaksi, vaikka mikään erityisen kaunis tuo rakennus ei ole koskaan ollutkaan.
Opettelin vuonna 1966 kävelemään tuon vesitornin lähistöllä ja siksi oma suhteeni tuohon jättiläis suppilovahveroon on niin voimakas. On ollut hienoa katsoa sitä laivasta, talvisilta hiihtoretkiltä ympäri saarta ja Seurasaarenselkää. Minulla on myös hallussani muutama värinegatiivikuva vesitornin huipulta luultavasti vuodelta 1967, Maamolahden sillan avajaispäivänä. Luultavasti olin siis itsekin tuolla käymässä, mutta siitä ei omat muistikuvat mitään riitä kertomaan.
Salmisaaren sillalta katsottuna Lauttasaaren nykyinen rantanäkymä. Tältä osin on saari muuttunut paljon ensimmäisistä muistikuvistani, kun tässä näkymässä etualalla oli puinen kevyenliikenteen silta, joka johti silloisen Alkon pääkonttorin ovelle.
Nykyinen oikeustalo on tuo entinen Alkon pääkonttori. Vielä 1980-luvulla oli näkymän vasemman laidan rakennuksien tilalla hiilisatama ja valtava hiilikasa.
Tässä puistossa olen aloittanut puistossa ja läheisessä puutalossa kävin lastentarhassa vuonna 1970-1972.
Jättiläisvahvero viihtyy kuivissa kangasmetsissä ja tälläkertaa sadonkorjuu odottaa kerääjäänsä.
Tässä myös yksi todiste siitä, että sen ympäristössä on ollut hyvä ja rauhallinen paikka kasvaa. Paikan tuntumassa piilotteli tällainen siili. Toivottavasti purkaminen ei liikaa häiritse alueen luontoarvoja ja erityinen toive on, ettei puistomaista ympäristöä täytettäisi muilla rakennuksilla. Lauttasaari on jo nykyään jo aavistuksen turhaankin tiukkaan rakennettu. Näistä pienistä ja luonnonkauniista alueista kannattaa pitää kiinni, Helsinginkin alueella on suhteellisen paljon alueita, missä ei ole ollut vuosikymmeniin tällaisia luontoarvoja, mitä vieltä pieniä alueita on jäljellä Kotkankalliolla, Myllykalliolla ja ns. Ryssänkärjessä eli Veijarivuoren puistossa. Pidetään niistä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti