Kaksi yötä Suomen eteläisimmällä ympäri vuoden asutulla saarella antaa itselle hyvää kuvaa saaristolaiselämästä ja siitä, millaisissa olosuhteissa elämää vietetään jopa näin kesäisen säätilan vallitessa. Saari ehti näinä melkein kolmena päivänä näyttää monet kasvot. Aurinkoa, lähes tyyntä, auringonlaskua, vesisadetta, vähätuulisissa olosuhteissa ja edelleen jo kovan tuulen ja rankkasateen myllertämässä ilman alassa, tuli koettua monet kasvot ja kiinnostavia hetkiä.
Yritin kuvillani päästä pitkälti siihen saaristolaistunnelmaan, jollaisena olen mieleeni piirtänyt Suomen saariston. Neljän tunnin laivamatka yhteysalus Eivorilla näytti jo alkuunsa saariston tunnelmaa, Tuulen ollessa hyvin olematon ja auringon paahtaessa vähäpilviseltä taivaalta ensimmäinen matka-osuus helli matkustajaa, eikä ainakaan helposti matkapahoinvoinnista kärsivanä tarvinnut matkanteosta huolehtia enemmä.
Saaristo on kaunis ja näyttää paljolti maisemakuvina tuon maiseman monimuotoisuuden . Tuulen tuiverrus on muuttanut puuston hyvin matalaksi ja se luo osan saariston kauniista pienimuotoisuudesta. Maisemaa koristi kanervisto, punertavat kalliot, matalat katajat ja variksen marjatl.
Monet lähtevät kuvaamaan saarelle lintuja, joten itsekin päätin kokeilla hieman luontokuvauksen saloja. Saarella oli asujaimiston lampaita ja erilaisia lintuja merikotkasta haukkoihin ja erilaisista hyönteisist- kiinnostaviin kasveihin.
Auringonlaskut luovat aina omaa tunnelmaa, eikä tämäkään kerta muodostanut poikkeusta. Vaikka kannan mukanani varsin laajan valokuvausarsenaalin, jäi käyttämäni objektiivien ja valokusvälineiden osuus suhteellisen yksinkertaiseksi. Samalla mm. halusin testata menneisyyden objektiivejä EOS-kameroiden ensimetreiltä ja ihastuin moniin kuviin hieman erilaisen kuvan rakenteella. Käytännössä sain myös lainata ystäväni pidempää objektiivä, jolla sain taas hieman haarukoituasitä itselle sopivaa polttoväliä ja välineistön soveltuvuutta hieman rankemmissa olosuhteissa.
Hieman tuli kuvatessa myös sivutettua makrokuvausta ja taas huomasin, miten kivasti aiheesta saa vaihtelevuutta kuvailmaisuun. Lyhyt terävyysalue on kovasti itseni mieleen ja pääosin saatoin nauttia tuosta jäljestä, mitä tuottivat Canon EF 35-135mm 3.5-4.5 vuodelta 1988, Sigman EX 105mm EF DG ja lainassa tietysti Canonin EF 100-400mm 4.5-5.6L. Tietysti vaikka objektiivivalikoima kattoi pitkälle kaikkea muuta, varsinkin tuon vanhan objektiivin kokeileminen sai vahvasti muistot heräämään oman aktiivisen valokuvaamisen alkumetreiltä ja uuden samanlaisen objektiivin hommaaminen sai tunteet heräämään todella vahvasti.
Lähtöpäivän ja edellisenkin päivän sateet ja tuulisemmaksi muodostunut ilma sai kokeilemaan myös pidempiä valoituksia ja muuta hieman poikkeavaa.Vaikka en kahlinnut kuvaamistani mitenkään, huomaan mieltyneeni normaali ja telepolttoväleihin, lyhyeen syväterävyyteen ja myös erityisesti tuon vanhan objektiivin kontrastisuuteen Vaikka olen paljolti käyttänyt esimerkiksi uudempia korvaavia polttovälejä, on tuo 35-135 kerrassaan mainio kovaääninen pikku zoomi, minkä kuvissa lähinnä suurimpien aukkojen vinjetointi ja keskellä se piirtää keskialal.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti