Koiruuksia

Koirien kuvaaminen on melkoisen haastavaa, varsinkin kun valo ei välttämättä riitä eläväisten olentojen kuvaamiseen. Näissä kuvauksissa käytin EF 35-350 mm 3.5-5.6L ja EF 28-135 3.5-5.6 IS putkia. Ulkokuvissa sää oli osassa varsin pilvinen, osassa aurinkoinen, mutta paljolti kuvat on otettu metsän siimeksissä.  Kaikki kuvat on otettu vallitsevassa valossa, sisäkuvien valosta osa on halogeenivalaisimesta. Kuvaustilanteissa valon vähäisyydestä johtuen, on suurin osa kuvista otettu joko täydellä aukolla, tai korkeintaan vähän himmennettynä.

Koirana on Pöppönen, 10-vuotias vehnäterrieri, joka on varsin reipas käytökseltään. Kontaktin saaminen on välillä varsin vaikeaa ja asettelua voi kuvitella, mutta lopuksi se on pitkälti sattumankauppaa. Tarkennusta olen pitänyt jatkuvalla tarkennuksella, mutta vanhan EOS-5D:n tarkennus ei pysy kovin hyvin matkassa. Silmiin tarkentaminen osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi, niiden ollessa syvällä karvojen peitossa. Myös suuret kontrastierot tekivät valottamisen melko paljon arpapeliksi. Automatiikan kertoman valotuksen korjailua piti korjata vuoroin 2-aukkoa ali, vuoroin 1 1/2 aukkoa yli.

Pyrin tällä kuvasarjalla seuraamaan normaalia koiraelämää, osin ihmisen, osin koiran perspektiivistä. Ensimmäiset päivät ovat muistuttaneet juuri kuvien kaltaisilta. Kovin erilaisia kuvia tulee, kun voi viettää pidemmän ajan koiran kanssa. Tuttavien koiria olen aiemminkin kuvannut, mutta nyt hieman pidemmällä jänteellä. Myös koiran ikä ja toisaalta myös rotuominaisuudet aiheuttavat haasteita. Noutajat esimerkiksi pyrkivät jatkuvasti miellyttää ihmistä on sellaiseen koiraan helpompi saada yhteys, terrierin ollessa huomattavan paljon itsenäisempi. Itse tällä hetkellä hieman huonosti liikkuvana suurin osa kuvamateriaalista on selän puolelta.

Hieman samaan aiheeseen, päätin lisätä pari kuvaa vallitsevan valon ja salaman yhdistelmällä. Iltalenkillä valo jää todella vähäiseksi ja kuvia ottaessa puiden varjossa metsän siimeksessä, illan valo ei juuri enää auta. Liike-epäterävyys on osa kuvakerrontaa, mutta voi edellyttää kymmenien testikuvien ottoa, ilman toivottua tulosta. Salamavalo, jos se on kamerassa kiinni, eikä sitä voi suunnata heijastimen, seinän tai katon kautta, on  hirveä tunnelman sammuttaja. Täytesalamana salamavalo on toimiva, mutta näillä valaistusolosuhteilla liikkeen osuus on varsin suurta.

Ensimmäinen kuva on täytesalamalla, taustan ollessa pehmeä, jolloin tummassa blurrautuvassa taustassa liike-epäterävyydestä ei ole suurta haittaa, mutta koiran ääriviivat ovat hyvin pehmeitä ja niissä on haamuja. Jälkimmäisessä kuvassa hain poikkeuksellista rajausta, mikä tässä korostuu normaalista poikkeavina linjoina. Sama liike-epäterävyys näkyy myös tässä voimakkaasti.