Jatkoa koiruuksille

Melko paljon kuvaamiseen vaikuttaa objektiivi, tällä kertaa otin kiinteän 105mm Sigman 2,8 Macron kameraani ja päätin valmiiksi, että pyrin rajaamaan kohteen eli Pöppösen melko tiukasti. Varsin harvoin käytän kiinteäpolttovälisiä objektiivejä kuvaamiseen, kun zoomi antaa vapaammat kädet. Vaikka keli oli aurinkoinen, on metsässä ja ulkoilutiellä lopuksi melko rajallisesti valoa, joten päätös oli lopulta melko helppo.

Usein polttovälivalintani osuu teleen tai pitkään zoomiin, koska taustan hallinta on huomattavasti helpompaa kun laajakulmilla. Myös toistojen rakentaminen ja taustan erottaminen on helpompaa, kun taustalla olevat kohteet ovat merkittävästi pyöreempiä ja taustalla sijaitsevat erot eivät korostu. Usein omissa kuvissani tausta merkittävästi blurraantuu.

Kuten edellisessäkin postauksessa, pyrin jatkamaan koiran luonteen kuvaamista. 10 vuotias vehnäterrieri on määrätietoinen kulkija, joka edelleen elää täysillä koiranelämää. Terhakkuutta on tallella, vaikka ikää on jo karttunut. Luonnon helmassa koiramaisuus kukoistaa.