Ratsastusta

Kuvaus olosuhteita voidaan pitää haasteellisina maneesissa näin vuoden lopussa pimeään aikaan. Kuten jo muutenkin tiedetään, ei loisteputkien valo ole mitenkään erityisen hyvää urheiluhalleissa tai muissakaan vastaavissa tiloissa, lisä ongelmaa tekee loistelamppujen erivärisyys. Toiset lampuista taittaa vahvasti oranssihtavaan sävyyn, toiset vihreeseen, joten vaikutelma on lähinnä karmea. Lisämaustetta tuo, kun etäisyys vaihtelee suuresti ja käytännössä joudun käyttämään koko 35-350mm polttovälialuetta. Kun polttovälialue on noin laaja, pakostakin joutuu käyttämään 3,5-5,6 aukkoa ja lisäksi myös alivalottamaan kohdetta melko voimakkaastikin, että pääsisi edes jotenkin säällisiin suljinaikoihin. Jouduin turvautumaan ISO 3200, jotta pääsisi edes suljinajoille 1/50s. Tällä kertaa käytin myös jalustaa, vaikka sellaisen käyttäminen ei välttämättä aina helpota kuvaamista, paitsi pidemmän liikkeen seuraamisessa. Se kuitenkin vakauttaa käsien turhaa tärinää, kameravarustuksen painaessa yli 3 kg(runko ja objektiivi). Muutamia kuvia otin kyllä lisäksi 105 mm macrolla,  2.8 aukolla jolloin päästiin 1/80s valotuksiin.

Vaikka ratsastus kuviot ovat melko toistuvia ja samankaltaisia, voi välillä tapahtua tämän tyyppisiä yllätyksiä, niinkuin tälläkin kertaa. Ponin pelästyessä ulkona heiluvaa pressun varjoa, sain melko mukavan kuvasarjan ponin hurjasta laukkakäännöksestä. Kuten aina, paljolti kuvatessa joutuu tyytymään määrään, kun laatua voisi olla luvassa vasta melkoisten investointien jälkeen, eikä tuntiratsastuksen kuvaamisessa esimerkiksi salaman käyttäminen ole sallittua, joka voisi parantaa merkittävästi kuvien laatua, ilman hurjia kustannuksia. Rungon vaihtaminen tuoreempaan tai objektiivien vaihtaminen merkittävästi valovoimaisempaan auttaisi, mutta tunnelma on kuitenkin kohdallaan näissäkin kuvissa, vaikka puutteet ovatkin hyvin esillä.