Ratsastusta

Kuvaus olosuhteita voidaan pitää haasteellisina maneesissa näin vuoden lopussa pimeään aikaan. Kuten jo muutenkin tiedetään, ei loisteputkien valo ole mitenkään erityisen hyvää urheiluhalleissa tai muissakaan vastaavissa tiloissa, lisä ongelmaa tekee loistelamppujen erivärisyys. Toiset lampuista taittaa vahvasti oranssihtavaan sävyyn, toiset vihreeseen, joten vaikutelma on lähinnä karmea. Lisämaustetta tuo, kun etäisyys vaihtelee suuresti ja käytännössä joudun käyttämään koko 35-350mm polttovälialuetta. Kun polttovälialue on noin laaja, pakostakin joutuu käyttämään 3,5-5,6 aukkoa ja lisäksi myös alivalottamaan kohdetta melko voimakkaastikin, että pääsisi edes jotenkin säällisiin suljinaikoihin. Jouduin turvautumaan ISO 3200, jotta pääsisi edes suljinajoille 1/50s. Tällä kertaa käytin myös jalustaa, vaikka sellaisen käyttäminen ei välttämättä aina helpota kuvaamista, paitsi pidemmän liikkeen seuraamisessa. Se kuitenkin vakauttaa käsien turhaa tärinää, kameravarustuksen painaessa yli 3 kg(runko ja objektiivi). Muutamia kuvia otin kyllä lisäksi 105 mm macrolla,  2.8 aukolla jolloin päästiin 1/80s valotuksiin.

Vaikka ratsastus kuviot ovat melko toistuvia ja samankaltaisia, voi välillä tapahtua tämän tyyppisiä yllätyksiä, niinkuin tälläkin kertaa. Ponin pelästyessä ulkona heiluvaa pressun varjoa, sain melko mukavan kuvasarjan ponin hurjasta laukkakäännöksestä. Kuten aina, paljolti kuvatessa joutuu tyytymään määrään, kun laatua voisi olla luvassa vasta melkoisten investointien jälkeen, eikä tuntiratsastuksen kuvaamisessa esimerkiksi salaman käyttäminen ole sallittua, joka voisi parantaa merkittävästi kuvien laatua, ilman hurjia kustannuksia. Rungon vaihtaminen tuoreempaan tai objektiivien vaihtaminen merkittävästi valovoimaisempaan auttaisi, mutta tunnelma on kuitenkin kohdallaan näissäkin kuvissa, vaikka puutteet ovatkin hyvin esillä.

Joulun valoa

Ehkä itselläni ei ole ollut niin valoisa Joulu, vaikka olenkin lähtenyt joulun kuvatehtävää puimaan mahdollisimman yksinkertaisesti. Pohdin värien merkitystä jouluna kuusen kynttilöissä ja oikeissa kynttilöissä. Siinä värilämpötilaa ei pidä missään tapauksessa mennä säätämään kylmemmäksi ja pilaamaan sen oikean tunnelman, mitä kuusen kynttilät ja koristeet loistavat. Monet inhoavat keltaisia huoneenvalossa otettuja kuvia, mutta itse oikeastaan pidän niistä paljon. Ne monesti luovat sen tunnelman aidoimmilleen.

Katsotaan nyt vielä, saanko kuvattua ajatuksiani enemmän, alkuperäinen suunnitelma oli jotain aivan muuta ja huomattavasti ehkä enemmän aiheeseen.

Kantaa ottava valokuva (Valmis)

"Elämää on tietokoneen ulkopuolellakin" Itse olen toiminut IT-alalla yli 21 vuotta ja tämä kantaa ottava kuvasarja kertoo oikeastaan itsestäni ja kaikista niistä tekniikan koukkuun jääneistä, jotka eivät näe elämää IT-maailman ulkopuolella. Kello kuvaa sitä, miten ympärivuorokautista voi pahimmillaan olla riippuvuus töistä ja myös harrastuksesta. Vastakohtaa kuvaa ne muut asiat, jossa kaikki toimivat realimaailmassa, ystävät ja esimerkiksi musiikki.

Kuvakäsikirjoitus

Tämän työn tekeminen on sinänsä ollut varsin haastava, oikeastaan aika raskas projekti. Studiokuvaamiseen olen rakentanut turhankin monimutkaisen valaistuksen. Peruslähtökohtana on ollut alusta asti suunniteltu piirtämäni kuvakäsikirjoitus, mihin olin oikeastaan kuvannut hyvinkin tarkasti valaisun ja yksinkertaistetun työympäristön. Korostettavat yksityiskohdat valaisin yksitellen, joita näissä kuvissa oli kello, tietokone, hius ja ääriviivavalo (2kpl) ja tietysti päävälo ja heijastimella tasoitus. Päätin jättää taustan mustaksi, jotta kannanotto pelkistyisi. Halusin myös kannanotossani esittää sen vaihtoehdon, jolla samalla saa väriä, ystäviä ja sisältöä elämään. Siksi päätin kasvattaa värimaailmaa 2 ja 3 värikalvolla varustetulla snootilla ja lisäksi taustalta irroittava ja viimeisessä kuvassa myös taustakohteen valaiseva valo ja päävalolähde, softbox. Vyöhykkeet on erotettu keskenään mustilla pinnoilla ettei musta tausta pääse valottumaan ja minne värikalvoilla on valaistu valokuviot.

Kellonajat eivät ole autenttisia, useimmat ovat paljon myöhempään kuvattuja, vaikka osassa se on hyvinkin lähellä todellista varsinkin myöhempien aikojen kohdalla. Arvatenkin väsymys on ollut kuvattaessa todellista ja vastannut paljolti omia tuntemuksia itseäni. Ilmaisusta itselle on ollut myös tärkeää, etten ole tehnyt värisäätöjä suurempia muokkauksia yhteenkään kuvaan, käytännössä värisäädötkin ovat minimaaliset. Kaikki säädöt on tehty DPP-convertterissa ja kuvat on otettu RAW muotoisina.

Kuvauksia tein kaikkiaan ainakin 5-6 kertaa studiossa, joista useimpien valaisujen rakentaminen vei tunteja. Kaikkiaan aikaa on kulunut arviolta 35h. Lopputuloksesta mielestäni sain itseni näköisen. Mielestäni on ollut kiinnostavaa ja hyödyllistä konkretisoida omaa suhdettani työ- ja harrastusnarkomaniaan ja käsitellä sitä kuvina.

Pitkään harkittuani, muuten onnistuneen kuvan suhteen, vaihdoin kuitenkin tämän kuvan pois kyseltyä aiheesta ainakin seitsämältä henkilöltä. Kaikki eivät olleet samaa mieltä, mutta uuden vedoksen kanssa kokeillen, pelkät viulut ei väri ja aihemaailmaltaan aivan istuneet kuvien tarinaan. Jostain syystä en saa millään mahdutettua kuvia samalle riville, vaikka ne näyttäisivätkin hyvin mahtuvan rinnakkain tänne.

Kaksi viulua

Laajennettu henkilökuva, henkilö työssään 7 kuvaa

Saimme Julialta aiheeksi laajennetun henkilökuvan. Tarkoituksena oli ottaa itselle aikaisemmin tuntemattomasta henkilöstä kuvia aiheesta ihminen työssä. Ensimmäiset yritykset epäonnistuivat, kun yritin tehdä tätä harjoitusta Tallinnassa ja aikaisemmin jo kotimaassa. Onneksi keksin kysyä ystävältäni kuvata hänen kollegaansa. Suuret kiitokset hänelle, koska aikapula tuntui jo turhankin paljon lisäävän paineita saada tehtävä suoritetuksi.

Yökerhon Dj:n kuvaaminen on työn luoenteen vuoksi melko haastava ympäristö kuvata. Kaikki seinät ja katot ovat himmeitä mustia, joten valaistus on käytännössä tehostevaloin  ja varsin vaatimattoman muun valistuksen varassa. Ympäristön valaistus lisäksi sisältää pääosin värivaloja, jolloin vallitsevan valon vaikutus on niin suuri, ettei kuviin saa pääosin oikeaa otetta käyttämällä merkittävästi vallitsevaa valoa ja päätin hyväksyä liikkeen osana kuvien ilmaisua. Käytin valaistuksessa yhtä salamaa jota käytin joko heijastettuna heijastimen kautta kamerasta, tai siirtämällä salamaa triggerillä edelleen salamaa heijastaen heijastimen kautta.

Kuvaus tilanne sujui erittäin hienosti ja kuvattava tuntui olevan varsin iloinen kuvista jotka toimitan hänelle edelleen. Tässä yhteydessä sovittiin myös, etten mainitse nimiä täällä, vaikka kuvat tuntuikin miellyttävän kovasti. Uskaltauduin melko kokeelliseen valoitusmalliin ja käytin poikkeuksellisen paljon pitkiä valoituksia yhdistettynä vallitsevaan valoon ja täytesalamaan. Myös valaistuksen suunnassa pyrin melko voimakkaaseen sivuvaloon. Muutamassa kuvassa päätin kokeilla jopa hiusvalo tyyppistä ratkaisua.

DJ 7

 

 

DJ:stä mielestäni näkyy intohimo musiikkiin ja ihmisten palvelemiseen. Itselläni jäi mielikuva erittäin onnistuneesta harjoituksesta ja ennenkaikkea voin olla ylpeä itsestäni, kun voitin ainakin oman rohkeuteni ja tuli kuvaajana olo, etten ollut vähääkään häiriöksi, vaan suorastaan tervetullut.

Kävin vielä uudestaan valitsemassa samoista kuvista ne tähän työhön sopivat kuvat. Luulin valinneeni aivan erikuvat, mutta juttua kirjoittaessa, aloin tarkastaa kuvien nimistä ne kuvat, jotka olin valinnut. Kaikesta huolimatta vain yksi kuvista ei ollut sama, jonka lopulta vaihdoin takaisin, kun kuvalla ei ollut lisäarvoa henkilökuvaan ja aiemmin poistamani lopuksi osottautui tarpeelliseksi selittäen taustatietoa.

Leikkiä pimeäkuvalla

Valolla leikkimistä, pimeäkuvausta, se on ollut tämän tehtävän  sisältö. Toteutin sen eräänlaisena valomaalausksena ja leikin käsisalamalla käyttäen värillisiä filttereitä sen kanssa. Valoitusajat ovat olleet melko pitkiä ja vallitsevaa valoa on käytetty satunnaisella säädöllä. Haudan vakavia autokuvia haamuine toisesta ulottuvuudesta ja nuottiviivastoja ja closed windows closing windows screenejä.

Tässä kuvaamisessa en ole pyrkinyt oikeastaan mihinkään tiettyyn, joskin pidin muutamasta täysin sattumavaraisesta kuvasta. 100 km/h n. 30s valotus ISO 50. Ei toimiva yhdistelmä minkäänlaisen järkevän kuvaamiseen,  mutta liikennemerkit, katuvalot, autojen valot muodostavat mielenkiintoisia perpektiivisiä valomaalauksia. Lisäksi otin muutaman kuvan valomaalattuna käsisalamalla melkoisen kirjavaksi auto vaihtamalla erivärisuotimia salamaan.

Ruma kuva

Tehtäväksi saimme taas ehkä itselle vähän vieraamman aiheen, "ruma kuva". Väistämättä se tuo mieleen epämielyttävät asiat, tai toisaalta itselle epämiellyttävät värit. Ajattelin pelkistää kuvan yksinkertaisimmilleen ja päätin käyttää mahdollisimman suppeaa terävyysaluetta. Tämä "nenä" on käytetyn teepussin kylki vesilasissa. Itselle jotenkin sävymaailmalta vieraat värit kelmeän vihreä ja punainen harmaassa ei kuulu lempiyhdistelmiin. Toisaalta pelkistettynä muotona ja kuvana kuitenkin tämä on jollakin tavalla kuitenkin kiehtova.

Kantaa ottava valokuva

Opettajamme Kikka jakoi meille jo aiemmin syksyllä mietittäväksi isompaa kuvaprojektia. Aiheena on kantaa ottava valokuva, 7-kuvaa käsittävä kuvakokonaisuus. Minulla melko nopeasti syntyi ajatus aiheesta, joka itselleni on ollut turhankin merkittävä. Juuri tästä ylisuuresta merkityksestä, jota tietotekniikka on edustanut jo noin vuodesta 1987 minulle ja niin monelle muulle. Tyypillisesti koneen äärellä ollaan vaikka tunnit ympäri, kellon tikittäessä eteenpäin. Haluan ottaa kantaa siihen tietokoneiden ylivaltaan, jota ne täyttävät työn ja harrastustenkin muodossa. Meillä voi olla elämää myös elämää realimaailmaassa ja eikä niihin tarvitse liittyä kello.

Halusin toteuttaa kuvaamisen vastaamaan realitodellisuutta, vaikkei kello näissä kuvissa ole oikeasti toiminnassa, vastaa kuvanottoaika pitkälle niitä yöntunteja, mitä kuvissa näkyy. Ajattelin pelkistää ympäristön irti todellisuudesta, sitähän virtuaalitodellisuus on. Halusin tuoda esiin yksinäisyyden, mitä voi helposti kokea ratkoessa ongelmia yöt läpeen. Harrastuksista mieleeni tuli musiikki ja se mahdollisuus tehdä sitä yhdessä kavereiden kanssa. Vaikka tunnelmat ovat sielläkin mielenmaisemaa, ystävät ja tunteet ovat todellisuutta.

Seitsämäs kuvakin on suunniteltu, ja lisään sen tänne, kun saan bändin vain kuvaan ja viriteltyä studion kasaan. Toteutuksen ilmaisussa olen lisäksi tavallaan sisäisesti ottaa kantaa myös kuvan korjaamiseen. Tein päätöksen myös siitä, että kuvissani en käytä Photoshoppia editointiin tässä projektissa, ainoastaan värisävy ja tummuussäädöt kuuluvat muutettaviin kuvan ominaisuuksiin, muu tietokoneella tehtävä jälkikäsittely ei sovi tähän kannanottoon.