Olen jotenkin aina pitänyt jäästä ja kylmästä. Jäätä ja pisaroita kosteutta on lukemattomia eri muotoja ja niiden löytäminen lienee kuvaajalle se suurin elämys. Toiset ehkä sanoo, ettei jään, pisaroiden tai muunkaan elottoman kuvaaminen vaadi taitoa, vaan enemminkin hyvää sattumaa. Toisaalta eihän ihmisen ilmeetkään välttämättä ole pelkästään valokuvaajasta kiinni. Sattumasta, valon näkemisestä, hetkestä ja sattumasta kuitenkin kaikki on kiinni.
Näissä kuvissa edellisen aiheen tavoin kyse on äärettömän suuresta lähivärien ja sävyjen harmoniasta. Näin syksyllä mielestäni värien niukkuus lisää värien merkitystä ja välittää esimerkiksi kylmyyden ja kosteuden. Olen yleensä vannoutunut värikuvan kannattaja ja varsinkin kun mennään pelkistetyn värimaailman puolelle. Tässä on kysymys pienen lammen pinnasta Espoossa, jonka pinta on juuri jäätynyt pakkasessa, syksyn ensimmäisten kunnon pakkasten seurauksena.
Olipa mukava hetki luonnossa veljeni perheen kanssa, välillä juomassa kupposen kahvia termosmukista ja välillä langenneena maahan kuvaamaan luonnon tähtihetkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti