Oma huone

Tulostus on korkeampaa matematiikkaa, tämänkin työn kohdalla. Meiltä pyydettiin vedokset A3 kokoisina ja lasertuloste olisi riittävä. En vain tiedä mihin se oikein riittää, värimaailman ollessa kutakuinkin niin pielessä, kun se vain olla ja osaa. Tämä kuva näyttää ylikorostuneen punaiselta, melkein yhtä punaiselta kun hehkuvat vastukset kiukaassa. Siitäkin huolimatta, että saturaatiota on laskettu rajusti ja muutenkin säädetty selvästi kuvaa ja käytetty oikeaa väriprofiilia. Värit menee täysin tukkoon, mutta ajattelin siksi tulostaa myös A4 kokoisen mustesuihkuvedoksen. Canon MP990 tulostin tekee sen mitä pitääkin, värimaailma on se mitä alkuperäkuvassa ilman profiiliasetusta kummempaa säätöä. Täytyypä sanoa, että laatu on jotain eri maailmasta... Myös vaikeudet Epsonin tulostimilla on aikaansaanut kiinnostusta Canonin tulostimiin. Mutta kallista se on näidenkin tulostus.

Oma huone "Sauna"

Oikeastaan tämä hyvinkin henkilökohtainen tehtävä, tuntui ensin aivan liian läheiseltä aiheelta kuvata. Paljastat itsestäsi jotain hyvin henkilökohtaista ja aluksi koin tehtävän erittäin epämielyttäväksi. Kun aluksi tarkoitukseni oli kuvata sitä oikeata huonetta, huomasin melko nopeasti itselleni vielä tärkeämmän tilan. Kun ensimmäisellä kertää lähdin kuvaamaan löylyä, projekti tuntuikin itselle tärkeältä. Kahteen kuvaan en ollut aivan tyytyväinen, joten tein täydennyskuvauksen, jolla sain peitettyä niitä puutteita mitä halusin vielä tilasta tallentaa.

Tehtävä palautti minulle mieleen paljon muistoja tästä saunasta ja yleisestikin kiintymystä elämäni "huoneisiin" löylyyn ja niitä tuntemuksia milllaisena tunnen tämän Suomalaisuuden symbolin. Projekti sai myös miettimään sanoin ja ajatuksin tähän tilaan, jossa olemme oikeasti kaikkein haavoittuvimmillaan. Lisäksi pohdin niitä historiatietoja tästä saunasta, joka on ollut tässä asussaan jo vuodesta 1976 ja oma ensimmäinen saunakerta keväällä 1993.

Toteutustavaksi valitsin löylyhuoneen esittämisen sellaisena kun sen yleensä näen, lämpiämässä tai jo kuumana saunojaa odottamassa. Hyvin usein se on minulle paikka, jossa vain harvoin on muita paikalla, paikassa jossa voi olla myös yksin omine mietteineen. Näillä kahdella otoskerralla sauna on ollut aidosti lämpiämässä, eikä lämpötilalukemat ole virheellisiä, vaikka kolmanneksi viimeisessä kuvassa lämpötila oli noin 80 astetta. Myös alimmassa kuvassa näkyvä höyry paljastaa haastavat kuvausolosuhteet ja korkean lämmön ja sen että löylyssä on jo saunottu hetkeä aiemmin..

Oma huone (Projektin ensimmäinen harjoitus)

Saimme vaikean dokumenttiprojektin dokumentaarisen valokuvauksen opettajaltamme Markolta. Aihe tuntuu haastavalta ja varsinkin mitä sisällyttää kuviin. Tarkoituksena on luoda noin 7-kuvan kokonaisuus "oma huone" teemasta. Tietysti projektia ei rajattu sen tarkemmin, jolloin toteutus jää aika vapaaksi. Oma huone tuntuu jopa hieman turhankin "iholle menevältä" ja mietin enemmän käsitettä mitä sillä tarkoitetaan.

Purkaessani tuntoja omasta huoneesta, ajattelin kuitenkin turvautua ajatukseen fyysisestä tilasta, jonka erityisesti koen omaksi. Se ei kuitenkaan ole välttämättä työhuoneeni tai olohuone, vaan tila jonka erityisesti koen omaksi. Olen henkeen ja vereen löylyihmisiä ja sauna on minulle jotain suurta ja merkitsevää. En voisi kuvitella pitkää jaksoa ilman saunaa. Viime päivinäkin olen käyttänyt melkein päivittäin tuota kotini tärkeintä tilaa, löylyhuonetta. Olen päättänyt dokumentoida sen sellaisena, kun näen sen lämpiämässä jo pian valmiina seuraavaan saunomiseen.

Tämä huone on appeni rakentama ja tilana sähkösaunaksi varsin tilava. Löylyjä siinä on otettu vuodesta 1976-77 lähtien ja paikassa näkyy ajan patina. Saunaan kuuluu myös pieni kasa löylykauhoja, joista itselleni tärkeimmä olen tehnyt samana vuonna kun talo on valmistunut. Itse olen käynyt ensimmäistä kertaa tässä saunassa keväällä 1993, eikä siellä ole kiukaan ja kiulun lisäksi oikeastaan muuttunut mikään. Tällainen projekti on itselle myös tärkeitä historia taltiointeja, viimeinen tila, mikä ei rakentamisen jälkeen ole vielä muuttunut, vaikka sen remontointia olen jo pitkään haaveillutkin.

Talvi tekee tuloaan...

Olen jotenkin aina pitänyt jäästä ja kylmästä. Jäätä ja pisaroita kosteutta on lukemattomia eri muotoja ja niiden löytäminen lienee kuvaajalle se suurin elämys. Toiset ehkä sanoo, ettei jään, pisaroiden tai muunkaan elottoman kuvaaminen vaadi taitoa, vaan enemminkin hyvää sattumaa. Toisaalta eihän ihmisen ilmeetkään välttämättä ole pelkästään valokuvaajasta kiinni. Sattumasta, valon näkemisestä, hetkestä ja sattumasta kuitenkin kaikki on kiinni.

Näissä kuvissa edellisen aiheen tavoin kyse on äärettömän suuresta lähivärien ja sävyjen harmoniasta. Näin syksyllä mielestäni värien niukkuus lisää värien merkitystä ja välittää esimerkiksi kylmyyden ja kosteuden. Olen yleensä vannoutunut värikuvan kannattaja ja varsinkin kun mennään pelkistetyn värimaailman puolelle. Tässä on kysymys pienen lammen pinnasta Espoossa, jonka pinta on juuri jäätynyt pakkasessa, syksyn ensimmäisten kunnon pakkasten seurauksena.

 





Olipa mukava hetki luonnossa veljeni perheen kanssa, välillä juomassa kupposen kahvia termosmukista ja välillä langenneena maahan kuvaamaan luonnon tähtihetkiä.







 

Väri-oppia, värien harmoniat



Vastaväriharmoniaa



Lähivärien harmoniaa

Saman värin harmoniaa, eri tummuusaste

Disharmonia, riitaisat väriyhdistelmät

Käsi-salamat

Viime päivät ovat kulkeneet erilaisten kuvaus-projektien merkeissä, viimeinen harjoitus on liittynyt salamakuvaukseen ja toinen väreihin.

Salamakuvauksen perusteita olemme käyneet käytteäen yhtä käsisalamaa. Seuraavan harjoitukse ensi sijainen tarkoitus on harjoittaa salamakuvauksen perusteiden keskeisimpiä asioita. Mallina toimi Kati, joka kuvissa on pyritty valoittamaan oikein. Jos taustan valoisuutta ei oteta oikealla tavalla huomioon, sekä ylivalottunut päivä kuva, oikein valoitettua kuva myös maiseman suhteen. Valoitus on sovitettu taustamaiseman mukaisesti, jolloin myös tausta muodostuu luontevaksi osaksi kokonaisuuutta. Kolmannessa kuvassa on taustaa valoitettu jo useita aukkoja ali, jolloin kuvausmalli korostuu selkeimmin taustasta.

Seuraava kuva on valoitettu noin kasvojen mukaisesti. Tavioitteena kuvassa on onnistunut muotokuva, joka tässä on toteutettu yhdellä päävalolla, joka on kuvattavan etupuolella kuvsta katsottuna vasemmalla. Oikean puolen kasvot on erotettu mustasta taustasta melko lähellä kasvoja olevalla heijastimella. Hiusvalona on käytetty normaalia pikkusalamaa, jossa esimerkiksi tässä kuvassa on estetty vuotamasta valoa kameralle pienellä mustalla heijastimella. Voimakas valaistus taustalta tuo kohteen selkeärajaisena paremmin eteen.

Tämän kuvan perustarkoituksena on näyttää onnistunutta salamavalaistusta. Tekniikkana on perusvalaistus kahdella salamalla, monisalama järjestelmää käyttäen.

Tässä harjoittelimme vinjetoinnin käyttämistä salamakuvaulsessa tehokeinona.

Näissä kuvissa pysäytämme liikkeen. Liikkeen pysäyttäminen on yleisesti salamakuvausessa keskeistä, liike pysähtyy, koska salaman välähdys aika on hyvin lyhyt. Liikkeen tuntua voi silti saada kuviin vähän näkyviin, käyttämällä samalla myös vallitsevaa valaistusta.

Fotoromanzo

Fotoromanzo ja fotonovella ovat valokuvakeinoin toteutettuja sarjakuvia., kuva tarinoita ja kertomuksia. Itselle sarjakuvat ovat olleet melko vieras taiteenmuoto ja kiinnostavaa tutustua näin siihen hieman lähemmin. Nyt teimme ryhmätyötä sarjakuvalinjan porukoiden kanssa, jossa sovitimme yhteen kaksi varsin toisistaan poikkeavaa ilmaisutapaa. Lopputulos on katsomisen arvoinen.



Jirka Borisov, Katriina Hoikkala, Martti Ojama, Mika Koskinen ja Sara Honkasen muodostamalla porukalla teimme hienon projektin, jossa vaivannäöllä on mielestäni saatu aikaan upea lopputulos. Saimme aikaan kuvan keinon toteutetun jännityssarjakuvan, jossa käsikirjoitus ja ilmaisu on ollut vahvan ryhmätyön tulos. Yhteensä kuvasimme noin 18h, kuvakäsittelyä noin 10h ja tulostusta kaikkiaan noin 4h. Kuvakäsikirjoitus ja kuvasuunnittelu oli varsin kiinteä osa tätä projektia ja vastuut eri osa-alueista jakautuivat harvinaisenkin tasaisesti. Voin olla rinta rottingilla tästä meidän aikaansaannoksesta ja mielelläni liitän sen tänne muidenkin iloksi.

-0-

-1-

-2-

-3-

-4-

-5-

-6-



-7-



-8-

Valokuvahistorian kokeiluja



321 sekuntia



Kun aikanaan 1800 luvulla alettiin kuvaamaan henkilöitä, valoitusajat olivat suunnattoman pitkiä. Onneksi tekniikka meni vauhdilla eteenpäin, eikä valokuvaa ottaessa enää tarvinnut turvautua telineisiin. Ensimmäisen tunnetun kuvan valotusaika lienee ollut noin 8 tuntia, mutta näissä kokeiluissa en ihan vaatinut mallilta ja itseltäni sellaista, vaan ajat jäivät vain noin 40 sekunnista viiteen minuuttiin. Tukea kontrastin ja värin säädöllä pahimpia virheitä on voitu korjata, mutta liikkumista se ei tietysti poista.



125 sekuntia



59 ja 40 sekuntia

186 ja 125 sekuntia

Näissä kuvissa on tuen merkitys ollut välttämätön, sekä kamera, että kuvattavan asento on vahvasti tuettu.