 |
Sininen hetki muutti kaikki värilämpötilat, 10 000K ei riitä muuttamaan valoa sinisestä muuksi. Muutamaa tuntia myöhemmin olin vielä uudestaan tunturissa, sinisestä hetkestä ei ollut tietoakaan, vaikka ehkä maiseman perusvire saattoi olla aavistuksen sinertävää, mutta käsittämättömän yksiväristä.
Maiseman muuttuessa aivan monokromaattiseksi, tuntee itsensä melkein hypänneeksi mustavalkoiseen filmiin. Tunne on kummallinen, kun jopa ihon ja vaatteiden väri katoaa. Myös valon määrä on häkellyttävää, vaikka taivaalla pilviharson takaa loistava kuu tarjoaa valoa, ei kontrasti oikeastaan ole kovin suuri, mutta valon ja pimeyden välinen ero on käsittämättömän vähäinen.
Myöhäinen ilta ja yön tunnit voivat olla lähes täydellisen värittömyyden aikaa, toisaalta illan taivas, keskustan valot ja revontulet muuttaa maailman yllättävän värikkääksi.
Upean matkan yksi kohokohdista oli viimeisen illan käynti tunturissa, pimeydessä joka oikeastaan tuntui valoisalta. Maisema vaikutti sellaiselta, kun astuu mustavalkofilmiin paikassa, jossa kuitenkin olettaisi olevan edes jotain värejä.Täydellinen värityhjiö on niiin läpitunkevaa, ettei edes omat vaatteet vaikuta värillisiltä.
Yön tunnelma kuitenkin vaihtuu äkkiä. Maisemassa pilvien lomasta vielä kerran näkyy lieviä revontulia, täydellisen värittömyyden tilalla on revontulien värjäämä taivas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti