Syy, mikä saa minut aina maneesin laidalle

Kuten varmaan monellakin vanhemmalla, lasten harrastukset ovat tietysti tärkeitä lapsille itselleen. Mutta ne myös antavat sykähdyttäviä elämyksiä vanhemmille katsojan ja tässä myös valokuvaajan roolissa. Samalla voi kokea ylpeyttä ja suurta iloa upeasta harrastuksesta, joka antaa molemmille paljon iloa ja onnistumisen riemua. Muutamaman kerran satulassa talutettavana olleena tiedän, ettei poni tai hevonen ole ehkä helpoimmin hallittavia ajopelejä. Varmasti hallittavuutta ei ainakaan helpota, jos sillä hyppii esteen yli ilman satulaa.

Tällaiset hienot hetket viikoittain saa kyllä mielellään palaamaan minut maneesin reunalle. Hauska nähdä ja kuulla onnistumisia ja samalla haastaa itseä valokuvauksessa, vaikka kuvia tuleekin välillä sadoittain. Keskimäärin kuvia otan 100-400 kuvaan kerralla. Osaa kuvia voi käyttää myös ratsastuksen arviointiin, mutta kuvissa on suuri osa epäonnistumisia kuvallisessa mielessä, eikä niistä useinkaan ole esitettäväksi.

Koen välillä myös hankalaa taistelua liikkeen kuvaamisen vaihtoehtojen kanssa. Esteratsastuksessa ja muutenkin ratsastuksessa ei ainakaan harjoitustunneilla voi salamaa käyttää, eikä myöskään kamerani herkkyys anna tässä helpotuksia nopeampiin tilanteisiin. Huonossa loistevalossa lisäksi oman osansa tekee verkkovirran jaksot, joka saattaa tuottaa yllätyksiä valotukseen. Lisäksi valojen värilämpötilat ja suunta ovat välillä todella hankalia, tuottaen rajut varjot lipan alle ja vierekkäiset voivat olla vihreitä tai oransseja ja spektriltään hyvin vaikeita.

Pidän liikkeen näkymisestä kuvissa, jopa välillä todella rajustakin liike-epäterävyydestä. Toisaalta tähän on pakottanut puutteelliset valaistusolosuhteet ja kalusto, mutta myös välillä olen siihen jopa tietoisesti pyrkinyt. Nyt liikkeen pysäyttämisen kannalta tilannetta helpottaa itselleni uusi objektiivi Sigman EX 70-200mm f2.8 APO, mikä valovoimaisempana antaa paremman mahdollisuuden myös liikkeen pysäyttämiseen edes jossain määrin.

Samaan tarkoitukseen olen aiemmin käyttänyt myös Sigman EX 105mm Macro f2.8, objektiiviä, sekä Kaleinar 150mm f2.8. Viimeinen on kuitenkin käsitarkenteinen ja macro-objektiivikin on melko hidas tarkentumaan. Sigman EX 70-200 on varsin tervetullut työkalu kameralaukkuuni, se on varsin nopea tarkentumaan ja toimii tarkennuksen puolesta tarkasti sekä 5D:ssä, että 40D:ssä. Myös ostoksen mukana tullut Sigman EX 1.4x telejatke tuntuu laadukkaalta yhdistelmältä muussa kuvauksessa, vaikka tähän tarkoitukseen se jää pimeäksi. Sille polttovälialueelle toimii melkein paremmin sitten Canonin EF 35-350L 3.5-5.6, joka käytännössä on tuolla polttovälillä vain aavistuksen pimeämpi. Yhdistelmänä ovat erittäin hyvä parivaljakko, vaikka laukussa painavatkin melko paljon yhdessä.