Jatkoa terapeuttisen valokuvan teemaan pyrimme löytämään taiteellista lähestymistapaa tähän hyvinkin vaikeaan aiheeseen. Maiseman valinta oli omalta kohdaltani ensin itsestäänselvä, mutta se osoitti toisaalta vaikeutensa sen liian suurella tunnearvolla. Olin jo oikeastaan luopunut ajatuksesta käsitellä tätä maisemaa, joka itselleni on niin monella eri tavalla tärkeä. Vaikeinta, että myös suru ottaa tässä maisemassa niin suuren vallan, päättyihän isäni retki näiden kuvien maisemaan.
Päätin tuoda kuvaan symboliksi sukset tyhjälle ladulle ja itseni hiljaisena katsomaan tätä paikkaa, muistellen sitä kaikkea mitä täällä olen kokenut. Mietin onko tämä kuvaaminen ollut terapeuttista. Olen tietysti tehtävän kannalta etsinyt uusia tapoja ilmaista näkemääni ja kokemaani kuvien avulla, mutta en usko että tämä sinänsä olisi kuitenkaan ajatuksiani muuttanut. Nyt sain vain lisäksi kuvat todistamaan omia ajatuksiani, olenhan aiemminkin tavannut käydä välillä rauhoittumassa ja katselemassa juuri näitä maisemia.
 |
| Tässä olen osana maisemaa, muistelen |
 |
| Katse tyhjyyteen, etsien latua |
 |
| Hiljennyn ja muistan tuon viimeisen ladun. Tänne se kerran päättyi |
 |
| Kohtaamalla ilot ja surut |
 |
| Ttäältä ovat retket alkaneet ja tänne ne ovat myös joskus päätyneet, mutta latuja on jäällä aina lisää |
 |
| Tämä maisema on muuttunut osaksi sisintäni, osaksi minua |
Kuvien teknisistä puitteista: Käytin objektiiveina Canon EF 35-350L F3.5-5.6 ja Sigman Ex 15-30 EX DG F3.5-4.5. Aukot ovat olleet 8-13 luokkaa, lisäksi salamaa on käytetty radiolaukaisimella. Viimeisessä kuvassa valotusaika on 30s, muissa 1/20s-2s. Viimeisen kuvan valoituksessa, salaman välähdyksen jälkeen olen välittömästi siirtynyt pois tieltä, jotta valoituksen tausta valoittuu oikein.
Työtavaksi valitsin pitkävaloitus/salamakuvauksen jolla saadaan "päällekkäisvalotus" efekti. Tämä kuuluu omaan tapaani kunniottaakseni toisaalta perinteistä valokuvausta, mutta samalla myös osoittaakseni kunnioitusta isäni valoikuvausharrastukselle. Photoshopilla saa tällaisia efektejä kädenkäänteessä, mutta tämän tyyppisen kuvaamisen tekniikka onkin ehkä se eniten "terapiaa" aiheuttava tekijä.
Aukko oli melko pieni, 13 tietämissä, jotta toistun riittävän terävänä kuvassa ja taustan merkitys myös korostuu. Valoitus oli 30s, salama on asetettu noin 1,5m päähän, zoom 105mm kasvoihin, 1/8 Canon EX 550 salamalla. Se oli reilu metri kameran oikealla puolella ja itse salaman väläyshetkellä olin noin metrin etäisyydellä objektiivistä ja puolentoista päässä välähdyspäästä.
Martti, vaikka hiukan vähätteletkin terapeuttisuuden kokemustasi valitsemasi maiseman äärellä, väittäisin, että olet tehnyt aikamoisen terapeuttisen tutkimusmatkan omaan, perheesi ja isäsi henkilöhistoriaan. Matka ei varmasti ole ollut helppo, mutta olet antanut hienolla tavalla paikaan liittyville ajatuksille, tunteille ja muistoille muodon, valokuvien muodon, taiteellisen ilmaisun muodon. Uskoisin, että käymäsi prosessi on selkeyttänyt ajatteluasi ja tunteitasi suhteessa ko. paikkaan ja tapahtumiin. Kuinka itse koet?
VastaaPoistaTaiteellinen kuvailmaisusi osoittaa valokuvauksen tekniikan hallintaa ja kykyäsi previsualisoida aihe. Hyvä! Parhaina kuvina pidän ensimmäistäsi ja viimeistäsi. Muissa kuvissa kuvan elementtien sommittelu voisi olla hiukan huollellisempi.
Kuvasi tarvitsevat kertomasi taustoituksen, jotta ne puhuttelevat katsojaa. Taustat tietäen kuvat ovat vaikuttavia. Varsinkin tuo viimeinen.
Mietin voisitko Duane Michelsin tyyliin luoda sinulle kipeästä, mutta nyt jo muodon saaneesta teemasta kuvasarjaa, jossa kuvat muutamalla vielä kiteytetymmällä sanalla/lauseella loisivat katsojalle haluamasi tunnelman. Surun kokeminen kun on kaikille ihmisille yhteinen asia. Kun joku antaa surulle muodon, palvelee itseään mutta hoitaa samalla salatulla tavalla muiden surevien mentaalia.
Hienoa Martti, että käsittelit teemaasi, kuten sen olet jo tähän asti tehnyt. Tulit myös osoittaneeksi, että voit astua tekniikka sidonnaisuudesta tuntemattomaan luovuuden maailmaan, jossa ladut voivat haarautua ennalta arvaamattomiin, elämää rikastuttaviin suuntiin!
Vaikuttavin otos on se viimeinen, lopullinen siirtyminen itse samaan kuvaan maiseman ja muistojen kanssa, hieno kuva!
VastaaPoista