MV-projekti

Syksyn isoksi mustavalko projektiksi annettiin tehtävä "Kaksi näkökulmaa". Tehtävän suorittaminen edellyttää sekä digillä että filmillä kuvattua osuutta, toinen näkökulma filmillä ja toinen digillä.

Aihevalinta on täysin vapaa, eikä näkökantoja ole mitenkään rajattu. Aihe siis oli mahdollista ymmärtää yhtä hyvin varsin konkreettisesti tai hyvinkin abstraktisti. Itselleni henkilökuvaus kontaktikuvausmaisesti tuntuu hankalimmalta kuvaamiselta ja toisaalta politiikka mahdollisimman itselle vieraalle aiheelle, tuli mieleen ensimmäisenä meineillä olevat kuntavaalit. Tuumasta toimeen lähdin suunnittelemaan kahta näkökulmaa, jotka molemmat on jotain totutusta poikkeavaa.

Oma tehtävän toteutukseni perustuu siihen ajatukseen, missä harvemmin kuvaajina näemme politiikassa olevia. Ajattelin tuoda ehdokkaat esille ehkä pelottavanakin kameran takaa hyökkäävinä valokuvaajina ja vastakohtaisesti alapuolella olevana yleisönä, jona yleensä tavallinen kansalainen itseään pitää. Kaikista kuvattavista en huomannut ottaa digillä molempia versioita, joten parit kuville tulee vasta kehitettyäni ja vedostettuani kuvat. Huomasin että valaistusolosuhteet olivat sangen haasteelliset, kontrastien ollessa huikean voimakkaat ja toisaalta valaistuksen jäädessä välillä hyvin vähäiseksi. Useamman tunnin kuvaamisen jälkeen sain haluamani kuvat ja toivon, että saan kehitettyä ja vedostettua myös kelvollista jälkeä filmistä.

Valintani osui useiden eri puolueiden ehdokkaisiin, jossa valintaperuste oli lähinnä lähestyttävyys. Olin hämmästynyt, miten suostuvaisia kaikki ehdokkaat olivat ja valmiina näinkin eriskummalliseen pyyntöön kuvattavaksi. Toisaalta jos politiikan puolella haluaa menestyä, ainoaksi vaihtoehdoksi jää tietysti tämän asetelman hyväksyminen. Kuvia on kuvajärjestyksen pohjalla Vihreiden, Kokoomuksen, SDP:n, Keskustan, Kokoomuksen, Perus-Suomalaisten ja Vihreiden ehdokkaat. Muiden ehdokkaat eivät kulkureitillä olleet niin aktiivisia, että olisin heistä saanut kuvattavia.

Kuvaamisessa halusin tuoda positiivisesti esille myös valokuvaajan näkökulman, jossa monesti samaistetaan kaikki valokuvaajat paparatzin rooliin ja toisaalta, että valokuvaajatkin kuuluisi olla paremmin samalla tasolla kuvattavien kanssa. Näissä kuvissa kääntyy perspektiivi jo alisteiseen suuntaan, joka ei oikein kuvana ole tavanomainen.