Tukholman risteilyn satoa

Kahden vuorokauden matkani Helsingistä Tukholmaan ja takaisin vietin mahdollisimman kirjavissa sääolosuhteissa. Matka alkoi rankkasateessa, mutta jo muutaman tunnin jälkeen sää kirkastui. Alkuun oli myös reipasta tuulta ja laivakin keinui hiukan. Olin koettanut matkalle lähtiessä pitää varusteiden määrän pienenä, siinä oikeastaan onnistumatta. Välillä myös omat tunnelmat vaikuttavat kuvaamiseen ja jotenkin kuvaaminen oli maisemavoittoista. Ihmisiin kontaktin ottaminen tuntui vieläkin vaikeammalta kun normaalisti.

Jos kuvissa ihmiset puuttuvat, on sää melkein jokaisessa kuvassa mukana. Ensimmäisessä kuvassa hiukan mielikuvitusta käyttäen muodostuu laivan perän luukuista joulupukin silmät, lätäköstä suu, valkeasta yläosasta valkeat hiukset, savupiipusta lakki ja kaistaviivoista parta. Alkupään kuvissa ei sää näytä keskikesältä, vaan paremminkin syksyltä. Alkuun tuuli voimakkaasti ja Helsinki melkein katosi sateeseen. Vain joistakin tunteja myöhemmin, sää muuttui taas paljastaen auringon. Yön lyhyys kesällä on mielenkiintoinen, vain todellinen kuvanottohetki kertoo vuodenajasta, kun Maarienhaminan satamassa on hyvin voinut kuvata aamun sarastaessa noin 2:30 hienoa nelimastoparkkia Pommeria.

Sisätiloja päätin kuvata vain niukalti, lähinnä yökerho, jonkin ravintolan lamppurivistön ja automaattien heijastumat mainoksessa. Maarienhaminasta lähdettäessä huomasin, että läheisellä saarella oltiin kuvaamassa lintuja. Tukholman ulkosaaristoon tultaessa ol merimetsot kansoittaneet useita saaria ja ilmeisesti siitä syystä myös monet puut olivat niissä kelottuneet.

Saaristo on todella kaunista ja aamuaurinko todella näytti maiseman parhaan puolen. Meri kuuluu oleellisena osana Tukholmaan. Erityisen hienoja vanhoja laivoja oli maisemassa paljon. Pieni poika tuli taas mielessä esiin ja paljolti kertoi kuvauskohteista. Olin päättänyt vierailla Vasamusetissa, mutta jonon ollessa yli 200m pitkä, päätin suunnata matkani takas kohti laivaa Fotografiska musetiin. Siellä oli meneillä neljä näyttelyä, joista varmasti merkittävin oli Sally Mannin valokuvanäyttely. Kuten aikaisemmin mainitsin, sää oli vierailun aikana muuttunut merkittävästi ja kuntoni hiipuessa päätin lähteä takaisin laivaan. Juuri ehtiessäni laivaan, alkoi voimakas ukkoskuuro, joka pimensi Tukholman.

 

Kuten jo monesti tuli mainittua, sään arvaamattomuus osasi hämmentää. Pari tuntia lähdöstä kansi oli läpimärkä, mutta taivas oli melkein pilvetön. Saaristo oli taas parhaimmillaan ja sää jatkuikin Helsinkiin varsin hyvänä.

Suomenlinnan maisema on todella upeaa, tässä sukellusvene Vesikon kylki kylpee auringon paisteessa. Kuten laivamatkoilla minulla on tapana, otan mielellään kuvia myös linnuista laivan ympärillä. Lokit ovat tietysti monesti myös ärsyttäviä, mutta kuuluvat tärkeänä osana laivamatkustukseeen. Tässä kuvasin lokin saapumista kaiteelle ja äkkilähtöä siitä eteenpäin. Laivan kyljen ollessa korkea, sain myös epätavallisemman lentokuvan kahdesta lokista ylhäältä alas. Lokki on parhaimmillaan todella komea lintu.

Kuten Tukholmassakin, kuuluu perinnelaivat myös Helsinkiin. J.L. Runeberg on niistä laivoista perinteisimpiä, ensimmäistä kertaa olen itse sillä matkustanut kesällä 1970. Aika pysähtyy ja on hetki palata kotia. Vielä kuva aikatalon ikkunoista ja siirtyä takaisin kotimaisemiin.