Näin kesällä taitaa useimmat kokeilla lasien kuvaamista, hetkeä aikaisemmin huomasin erään kurssilaisen käsitelleen omissa kuvissa aivan samaa aihetta. Koetan yleensä välttää kuvatehtävien ulkopuolella toistamasta muiden kuvia ja aiheita. Nytkin otimme sattumalta hieman samankaltaisia kuvia. Melkein kaikki kuvaaminen tietysti perustuu tunnistettavien muotojen ja asioiden hakemiseen, joka muodostaa oman henkilökohtaisen tyylin ja kädenjäljen.
Kesän ikkunasta näkyi tammi ja kaunis peltoniitty, jonka väripinnat toistuivat epäterävinä lasin pinnasta. Lasin pinta samalla toimi suurennuslasina ja eri etäisyyksillä olevien lasien maisemat sekoittuvat oudosti keskenään. Näiden optisten harhojen tutkiskelu on sopivaa kesän puuhaa.
Viimeaikoina olen paljon kuvannut makromaailmaa, niin tälläkin kerralla. Pelkistämällä syvyysterävyyttä voidaan keskittyä vain oleellisiin muotoihin, samalla saadaan se utuisuus ja unenomaisuus joka varsinkin näin kesällä tuntuu sopivan ajatuksiin
Yömaisema on kestosuosikki, jota harvemmin toivotaan esiteltävän, aivan liian yleisenä. Se on usein liian kuvattua, ajattelin kuitenkin poiketa välillä myös omista tavoistani, salamaa en juuri koskaan käytä tämäntyyppisessä kuvassa Salaman teho on mahdollisimman alivalotettu 2 aukkoa ja ETTL-mittauksella. ISO-herkkyys on erittäin suuri, jotta illan viimeinen kajo tulee taltioitua. Yön pimeimpien hetkien tuntumassa, silta navetan ylisille on todella kiehtova.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti