Salamointia Helsingissä

Pikkupoikana toisaalta pelkäsin, mutta samalla suurella kiinnostuksella katselin salamia. Naapuritaloon iski salama ja jäljet olivat nähtävissä, mutta vahingot jäivät silloin vain pieniin mustumiin seinissä. Isäni kertoi miten niitä voi valokuvata ja ohjeet ovat edelleen jotenkin muistissa. Melko harvoin niitä tulee kuvatuksi, mutta tänään niitä tuli useassa sarjassa, joten oli aikaa valmistautua.

Tämänkertainen ukonilma ei ollut mitenkään erityinen. Näköala on hyvin rajoittunut, rakennukset ja kasvillisuus rajottaa kuvaamista ja sateessa kameran kanssa ei roiskumien vuoksi ole hyvä kuvata. Rajaus heikossa valaistuksessa oli melkoisen haasteellista. Koitin saada komeat salamat kuvattua taivaalta ja samalla vielä jotenkin miljöön sopimaan kuvaan. Lopuksi kuvassa ei mitkään linjat oikein ole suorassa ja laajakulman vääristymät edelleen korostaa sitä. Koska salama on varsin voimakas valonlähde, laskeskelin että ISO 50 ja 30 s f7.1 olisi melko lähellä yömaiseman valotusolosuhteita. Lukuisista yrityksistä vain yhteen tai melkeen kahteen ruutuun osui salama kunnolla näkyville.

Polttovälit kuvissa on 17mm ja 19mm objektiivinä Sigman 17-35mm 2,8-4 EX DG.

Maisemaa viinilasissa

Mökkeily reissulla pöytä oli koreasti katettuna komeasti olohuoneeseen. Itselläni siinä oli aikaa ihailla kauniita laseja ja maiseman piirtymistä kattauksen läpi. Pitkästä aikaa halusin leikitellä epäterävyydellä ja saada nuo unenomaiset maisetmat piirtymään lasin muotoihin.

Näin kesällä taitaa useimmat kokeilla lasien kuvaamista, hetkeä aikaisemmin huomasin erään kurssilaisen käsitelleen omissa kuvissa aivan samaa aihetta. Koetan yleensä välttää kuvatehtävien ulkopuolella toistamasta muiden kuvia ja aiheita. Nytkin otimme sattumalta hieman samankaltaisia kuvia. Melkein kaikki kuvaaminen tietysti perustuu tunnistettavien muotojen ja asioiden hakemiseen, joka muodostaa oman henkilökohtaisen tyylin ja kädenjäljen.

Kesän ikkunasta näkyi tammi ja kaunis peltoniitty, jonka väripinnat toistuivat epäterävinä lasin pinnasta. Lasin pinta samalla toimi suurennuslasina ja eri etäisyyksillä olevien lasien maisemat sekoittuvat oudosti keskenään. Näiden optisten harhojen tutkiskelu on sopivaa kesän puuhaa.

Viimeaikoina olen paljon kuvannut makromaailmaa, niin tälläkin kerralla. Pelkistämällä syvyysterävyyttä voidaan keskittyä vain oleellisiin muotoihin, samalla saadaan se utuisuus ja unenomaisuus joka varsinkin näin kesällä tuntuu sopivan ajatuksiin
Yömaisema on kestosuosikki, jota harvemmin toivotaan esiteltävän, aivan liian yleisenä. Se on usein liian kuvattua, ajattelin kuitenkin poiketa välillä myös omista tavoistani, salamaa en juuri koskaan käytä tämäntyyppisessä kuvassa Salaman teho on mahdollisimman alivalotettu 2 aukkoa ja ETTL-mittauksella. ISO-herkkyys on erittäin suuri, jotta illan viimeinen kajo tulee taltioitua. Yön pimeimpien hetkien tuntumassa, silta navetan ylisille on todella kiehtova. 

Tukholman risteilyn satoa

Kahden vuorokauden matkani Helsingistä Tukholmaan ja takaisin vietin mahdollisimman kirjavissa sääolosuhteissa. Matka alkoi rankkasateessa, mutta jo muutaman tunnin jälkeen sää kirkastui. Alkuun oli myös reipasta tuulta ja laivakin keinui hiukan. Olin koettanut matkalle lähtiessä pitää varusteiden määrän pienenä, siinä oikeastaan onnistumatta. Välillä myös omat tunnelmat vaikuttavat kuvaamiseen ja jotenkin kuvaaminen oli maisemavoittoista. Ihmisiin kontaktin ottaminen tuntui vieläkin vaikeammalta kun normaalisti.

Jos kuvissa ihmiset puuttuvat, on sää melkein jokaisessa kuvassa mukana. Ensimmäisessä kuvassa hiukan mielikuvitusta käyttäen muodostuu laivan perän luukuista joulupukin silmät, lätäköstä suu, valkeasta yläosasta valkeat hiukset, savupiipusta lakki ja kaistaviivoista parta. Alkupään kuvissa ei sää näytä keskikesältä, vaan paremminkin syksyltä. Alkuun tuuli voimakkaasti ja Helsinki melkein katosi sateeseen. Vain joistakin tunteja myöhemmin, sää muuttui taas paljastaen auringon. Yön lyhyys kesällä on mielenkiintoinen, vain todellinen kuvanottohetki kertoo vuodenajasta, kun Maarienhaminan satamassa on hyvin voinut kuvata aamun sarastaessa noin 2:30 hienoa nelimastoparkkia Pommeria.

Sisätiloja päätin kuvata vain niukalti, lähinnä yökerho, jonkin ravintolan lamppurivistön ja automaattien heijastumat mainoksessa. Maarienhaminasta lähdettäessä huomasin, että läheisellä saarella oltiin kuvaamassa lintuja. Tukholman ulkosaaristoon tultaessa ol merimetsot kansoittaneet useita saaria ja ilmeisesti siitä syystä myös monet puut olivat niissä kelottuneet.

Saaristo on todella kaunista ja aamuaurinko todella näytti maiseman parhaan puolen. Meri kuuluu oleellisena osana Tukholmaan. Erityisen hienoja vanhoja laivoja oli maisemassa paljon. Pieni poika tuli taas mielessä esiin ja paljolti kertoi kuvauskohteista. Olin päättänyt vierailla Vasamusetissa, mutta jonon ollessa yli 200m pitkä, päätin suunnata matkani takas kohti laivaa Fotografiska musetiin. Siellä oli meneillä neljä näyttelyä, joista varmasti merkittävin oli Sally Mannin valokuvanäyttely. Kuten aikaisemmin mainitsin, sää oli vierailun aikana muuttunut merkittävästi ja kuntoni hiipuessa päätin lähteä takaisin laivaan. Juuri ehtiessäni laivaan, alkoi voimakas ukkoskuuro, joka pimensi Tukholman.

 

Kuten jo monesti tuli mainittua, sään arvaamattomuus osasi hämmentää. Pari tuntia lähdöstä kansi oli läpimärkä, mutta taivas oli melkein pilvetön. Saaristo oli taas parhaimmillaan ja sää jatkuikin Helsinkiin varsin hyvänä.

Suomenlinnan maisema on todella upeaa, tässä sukellusvene Vesikon kylki kylpee auringon paisteessa. Kuten laivamatkoilla minulla on tapana, otan mielellään kuvia myös linnuista laivan ympärillä. Lokit ovat tietysti monesti myös ärsyttäviä, mutta kuuluvat tärkeänä osana laivamatkustukseeen. Tässä kuvasin lokin saapumista kaiteelle ja äkkilähtöä siitä eteenpäin. Laivan kyljen ollessa korkea, sain myös epätavallisemman lentokuvan kahdesta lokista ylhäältä alas. Lokki on parhaimmillaan todella komea lintu.

Kuten Tukholmassakin, kuuluu perinnelaivat myös Helsinkiin. J.L. Runeberg on niistä laivoista perinteisimpiä, ensimmäistä kertaa olen itse sillä matkustanut kesällä 1970. Aika pysähtyy ja on hetki palata kotia. Vielä kuva aikatalon ikkunoista ja siirtyä takaisin kotimaisemiin.