Ryssänkärki

Helsingin Lauttasaaressa kartassa lukee Veijarivuoren puisto, mutta useimmat tietää paikan Ryssiksenä tai Ryssänkärkenä. Noin 25-28 vuotta tuli Lauttasaaren rantoja koluttua ja edelleenkin maisemat ovat jääneet mieleen varsinkin lapsuudesta. Yllättävän vähän asiat ovat muuttuneet 70-luvun ajoista, vaikka toki tiet ovat parempia ja esimerkiksi siisteyteen on kiinnitetty paljon huomiota.

Lintujen tarkkailuun Ryssänkärki on aina ollut hyvä paikka, tulipa niitä joskus pienimuotoisesti itsekin katsottua. Luonto on tuolla muutenkin hyvin kaunista ja lajikirjo on runsasta. Se mitä nykyään tuolta saarelta kaipaa, on meren läheisyys. Se miksi oikeastaan suuntasin juuri Lauttasaareen, muodostuu merestä, eläimistä, linnuista, lyhyistä etäisyyksistä ja pienestä nostalgiasta.

Tällä pienellä kävelyretkellä varusteina oli vain kamera ja objektiivina 35-350L. Ajattelin jättää kasvit pääosin nyt kuvaamatta ja keskittyä lähinnä ehkä hieman suurempiin lintuihin. Ajatuksena ei ollut tehdä mitään varsinaista lajikuvausta, enemminkin saada kuvia tilanteista ja tunnelmasta, saada vain visuaalisesti mielyttäviä otoksia. Sattumalta näin valloittavan 1,5 vuotiaaseen shetlanninlammaskoiran ulkoilulenkillään. Se oli todella vauhdikas noutaessaan keppejä vuoroin jyrkkää kalliorinnettä ylös, polulta tai merestä. Koirien kuvaaminen on todella haastavaa, hankalinta on kuvata kirkkaassa auringonpaisteessa mustaa koiraa vastavaloon, jossa taustana aurinkoa peilaava vesi. Valotuksen onnistuminen on arpapeliä, mikään mittaustapa ei näin haastavissa olosuhteissa ole aukoton.

Kauniin kesäpäivän värit miellyttivät paikanpäällä ja sain ne aika kivasti taltioitua kuviin. On välillä todella mukavaa käyttää vain vallitsevaa valoa. Ei heijastimiä, ainoaina välineenä kamera, objektiivi, aukko ja valotusaika. Valkotasapainonkin pitkälti annoin mennä AWB:llä.

Pääosiin kuviin en tehnyt muutoksia edes kontrasti säädöille. Variksen lennähdyksen kuvaa paransin lievästi DPP:n HDR-työkalulla. Sillä saa hieman paremmin tummasta ja vaaleesta lisää sävyjä, kun ihan RAW-convertterilla. Kovin usein HDR-kuvat on todella luonnottomia, joiden värikylläisyys ja kontrasti on väännetty muovimaailman puolelle. Omassa kuvassa mielestäni muutokset parantavat kuvaa, ilman että sen käyttöä huomaa.