Ryssänkärki

Helsingin Lauttasaaressa kartassa lukee Veijarivuoren puisto, mutta useimmat tietää paikan Ryssiksenä tai Ryssänkärkenä. Noin 25-28 vuotta tuli Lauttasaaren rantoja koluttua ja edelleenkin maisemat ovat jääneet mieleen varsinkin lapsuudesta. Yllättävän vähän asiat ovat muuttuneet 70-luvun ajoista, vaikka toki tiet ovat parempia ja esimerkiksi siisteyteen on kiinnitetty paljon huomiota.

Lintujen tarkkailuun Ryssänkärki on aina ollut hyvä paikka, tulipa niitä joskus pienimuotoisesti itsekin katsottua. Luonto on tuolla muutenkin hyvin kaunista ja lajikirjo on runsasta. Se mitä nykyään tuolta saarelta kaipaa, on meren läheisyys. Se miksi oikeastaan suuntasin juuri Lauttasaareen, muodostuu merestä, eläimistä, linnuista, lyhyistä etäisyyksistä ja pienestä nostalgiasta.

Tällä pienellä kävelyretkellä varusteina oli vain kamera ja objektiivina 35-350L. Ajattelin jättää kasvit pääosin nyt kuvaamatta ja keskittyä lähinnä ehkä hieman suurempiin lintuihin. Ajatuksena ei ollut tehdä mitään varsinaista lajikuvausta, enemminkin saada kuvia tilanteista ja tunnelmasta, saada vain visuaalisesti mielyttäviä otoksia. Sattumalta näin valloittavan 1,5 vuotiaaseen shetlanninlammaskoiran ulkoilulenkillään. Se oli todella vauhdikas noutaessaan keppejä vuoroin jyrkkää kalliorinnettä ylös, polulta tai merestä. Koirien kuvaaminen on todella haastavaa, hankalinta on kuvata kirkkaassa auringonpaisteessa mustaa koiraa vastavaloon, jossa taustana aurinkoa peilaava vesi. Valotuksen onnistuminen on arpapeliä, mikään mittaustapa ei näin haastavissa olosuhteissa ole aukoton.

Kauniin kesäpäivän värit miellyttivät paikanpäällä ja sain ne aika kivasti taltioitua kuviin. On välillä todella mukavaa käyttää vain vallitsevaa valoa. Ei heijastimiä, ainoaina välineenä kamera, objektiivi, aukko ja valotusaika. Valkotasapainonkin pitkälti annoin mennä AWB:llä.

Pääosiin kuviin en tehnyt muutoksia edes kontrasti säädöille. Variksen lennähdyksen kuvaa paransin lievästi DPP:n HDR-työkalulla. Sillä saa hieman paremmin tummasta ja vaaleesta lisää sävyjä, kun ihan RAW-convertterilla. Kovin usein HDR-kuvat on todella luonnottomia, joiden värikylläisyys ja kontrasti on väännetty muovimaailman puolelle. Omassa kuvassa mielestäni muutokset parantavat kuvaa, ilman että sen käyttöä huomaa.

Yhteensopivuus ongelmia salamalla

Salamat, joita tässä testasin olivat Nissin DI866, Sigman EF-500 DG Super. Otin muutaman kuvan purkista käyttäen toistasalamistani orjana ja toista masterina. Säädöt noin teoriassa on molemmille samat. Suurena erottavana tekijänä on WB-asetus, mitä salamalla kuvatessa sellaisessa ympäristössä, missä päävalon antaa salama, olen usein tottunut pitämään WB-flash asennossa. Kun ensimmäisen kerran kuvaamisen jälkeen katselin kameran perää, mietin jotain oikeasti pahaa ongelmaa, mutta lienee jonkin sorttinen koodausvirhe jossain firmiksessä. Sekä salaman että 5D:n firmis on päivitetty uusimpaan.

Kokeilun syyllisten joukossa on yhdistelmä Nissinin DI866 ja Canon EOS 5D. Sama harjoitus 40D:llä antaa aivan oikean lopputuloksen.

Auto WB näyttää kohtuullisen oikealta, myös Daylight ja suora Kelvin arvo.  Kaikki ongelmat esiintyvät ainoastaan tuossa yhdistelmässä. Kuvasta näkee totaalisen oudon kuvan, jossa näyttäisi, kun vihreä kanava puuttuisi kuvasta kokonaan.

WB=AWB Nissin 866 Masterina

WB=flash Nissin 866 Masterina

WB=daylight samasta kuvasta Nissin 866 Masterina

 

WB=flash Sigma EF-500 DG super Masterina

Viisi kuvaa Juhannuksesta ja muita kuvia

Loma-ajaksi suunittelimme pienen kuvatehtävän "Viisi kuvaa Juhannuksesta", jotta saisimme pieniä haasteita kuvaamiseen. Ajatuksena oli täysin ohjaamatta valita viisi kuvaa tämän Juhannuksen tiimoilta. Kuville ei annettu mitään ehtoja, paitsi ettei niitä ole annettu ennen viime viikon tehtävänantoa. Kuvankäsittelyä ei ole mitenkään rajattu, vaikka itse en yleensä kuviin muokkauksia teekkään, paitsi värisäätöjä.

Oma lähestyminen Juhannukseen oli kaksijakoinen. Itseäni lähempänä oli tämä perinteinen Juhannus 24.6, perinteisessä ympäristössä. Tavallaan meillä vietettiinkin kaksi toisistaan aivan erilaista Juhannusta, varsinainen aatto kaupungissa ja sitten sellaisen, millaiseksi haluaisin aina Juhannuksen mieltää, tässä veljeni mökillä. Se mitä kuuluu tähän perinteiseen omaan Juhannukseen ovat paljolti koivu, sauna, vesi ja kesän tuntu ja kaunis maisema.

Nämä viisi kuvaa olivat siis lähinnä 5 kuvaa mielenmaisemasta Juhannus.

Ajattelin samalla lisätä muutamia kesäkuvia samaiselta reissulta, jotka koostuvat lähinnä macro-kuvista tai muuten jatkaa tuon mukavan päivän tunnelmaa. Niiden jälkeen onkin sitten luvassa ne toiset viisi kuvaa Juhannuksesta mitkä ovat kuvattu oikeana Juhannuksena.

Oikeastaan viisi kuvaa "oikeasta Juhannuksesta" olisi tässä. Nautitaan grillauksesta, vietetään yhdessä mukavaa aikaa. Kaupunki on tyhjä, kadulla ei näy ketään. Auringon viimeiset pilkahdukset valaisevat puun oksien lävitse. On jo hämärää, mutta kukat loistaa vielä penkissä.

Kotipihan kesää

Niin auringonpaisteella kun sateellakin on kesällä mukava tutkia pihaa makro-objektiivin kanssa. Käytössäni on Sigman EX 105mm 2.8 objektiivi. Se on erittäin teräväpiirtoinen ja monipuolinen, vaikka tietysti yleiskäytössä macro ei ehkä olekkaan paras hitaan tarkennuksen vuoksi, käytän sitä paljon muussakin kuvaamisessa valovoiman vuoksi. Leikkauksesta toipuessa myös paino vaikuttaa paljon objektiivivalintoihin. Yleiskuvauksessa yleensä käytän painavaa Canonin yleislasia EF35-350L, jonka paino on yli 1,3kg, kun nyt voin jättää reilusti yli puolet pois.

Näin Juhannusviikolla luonto on kauneimmillaan ja helppoa kuvattavaa löytyy erityisesti kasveista. Olen aina pitänyt lyhestä syväterävyysalueesta, jota näissä kuvissa paljolti käytin. Muutaman kokeellisemman kuvan otin, saunan puuvillaverhon läpi ikkunasta läpi, liikuttamalla verhoa epäterävyysalueella. Kuvassa on erikoinen pehmeys, ilman että se on kuitenkaan tuhonnut kuvauskohteen omaa terävyyttä. Samalla se luo pientä vinjetointia kuvaan.

Viisi kuvaa aurinkoisella ja loput sadesäällä ja teemana on hyvin pieni terävyysalue.

 

 

 

 

 

 

Vesileikkejä

Kuten monesti aikaisemminkin, on makrokuvaus mielenkiintoista ja läpinäkyvien kohteiden kuvaaminen haasteellista. Otin pitkästä aikaa haasteen esille kuvata pisaroita mahdollisimman nopeilla valotusajoilla, tässä kaikissa kuvissa 1/8000s. Salama yleensä pysäyttää kohteen varsin hyvin, eikä näin äärimmäisiä nopeuksia tarvita. Vaikka uskomattomalta tuntuukin, näyttää veden kuvaaminen makroetäisyyksiltä kuitenkin sellaiselta, ettei edes näin äärimmäiset suljinajat pysäytä kaikkea liikettä, vaan vesi edelleen vaikuttaa liike-epäterävältä. Toisaalta tarkentaminen makroetäisyyksillä jatkuvasti vaeltavaan kohteeseen vaatii melkoista sattumaa, kuten pisaran loiskahduksen osuminen juuri kuvaushetkeen ja tiettyyn ennalta suunnitellun paikkan arvaaminen.

Kipinän tähän kuvaamiseen palautti salama ostos, jossa erityishuomio keskittyi hss ominaisuuteen, eli erityisnopeisiin salamatäsmäysaikoihin. Aikaisempi salamani Canon Speedlite 550EX rikkoutui ja tilalle hankin Nissin Di866 ja Sigman EF-500DG Super laitteet. Molempien salamien toiminta pääpiirteittäin toimii erinomaisen hyvin kamerallani, paitsi liittyen wb-asetusten suhteen. 5D-kamerani värilämpötila salama-asetuksella Nissinin osalta antaa totaalisen väärän sävyisen (sinisen)kuvan, joka Kelvin asetuksella 5600 toimii täysin oikein. Ongelma liittyy kuitenkin vain tuohon runkoon, kun 40D kameralla kuvatessa wb-säätö toimii oikein, eli silloin värilämpötila vastaa juuri tuota 5600 K.

 

Mielestäni vesi on vanhin ja kaunein voitehista, todella kaunista kuvattavaa, josta aina saa jotain uutta irti. Hienoja muotoja, jotka tuovat mieleen monesti hahmoja, kuten aikaisemmin kuvissani oli ihmishahmojakin. Vedessä valo taittuu ja aivan omalla tavalla muotoilee pyörteitä ja pisaroita mitä erilaisimpiin muotoihin. Näitä kuvia on muokattu vain värilämpötilan osalta, tässä ehkä 1000K kylmemmäksi, jotta veden viileys välittyisi paremmin. Muutamissa kuvissa värisävyjä on hieman jyrkennetty.