Kissojen puuhastelu ja piiloittelu on äärimmäisen mukavaa katsottavaa. Kun ajatuksena oli saada kuviin luonteenomaista kissamaisuutta ja kissan omaa perspektiiviä esiin. Pyrin laskeutumaan lähelle kissan tasoa ja saada mielummin kissaa esiin tavallaan luonne ja henkilökuvana. Tunnen kissamaiset piirteet pienenä mukavuuden haluna, itsenäisyytenä ja toisaalta melkoisena varauksellisuutena.
Nämä kissat Hessu ja Sofia olivat parhaansa mukaan kameralta piilossa ja häiriintyivät kuvaamisesta melkoisesti. Toinen kissoista piiloitteli sängyn alla ja toinen parhaansa mukaan vältteli kovin läheistä kontaktia. Tuo välttely ja pakeneminen olikin mielestäni niitä keskeisiä luonteenpiirteiden kuvaajia, jossa hyväksyn myös vähemmän kiinnostavan valaisun. Itselleni kiintoisaa on pyrkiä kaivamaan noista elävistä se oleellinen ja tärkeä esiin ja yrittää tuoda se luontevalla mutta toisaalta riittävän pelkistetyllä tavalla esiin.
Rajauksella olen pyrkinyt pelkistämään kuvaa ja lopullinen rajaus on käytännössä jokaisessa kuvassa tehty kuvaa otettaessa. Usein, varsinkin eläimiä kuvatessa ei uskallus riitä aina rajaamiseen, joten olen tietoisesti pyrkinyt rajaamaan kuvat hyvinkin tiiviisti ja karsien kaiken turhan ympäristössä. Kuvaa otettaessa usein pyrin hakemaan mielessäni kultaista leikkausta, karkeasti mukaillen ja hakien tavallaan mielyttävää jakautumista. Itseäni vaivaa aina kuvan myöhempi rajaaminen, koska rikon oman kuvan kuvaamisessa suunnittelemat suhteet. Käytännössä tämä asetelma toisaalta auttaa paljon kuvasuunnittelussa, eli voin etukäteen mielessäni piirtää tai kuvitella kuvan valmiina ja kuvakennolla on maksimaalisesti hyödyksi käytetty kuvapisteet. Toisaalta esimerkiksi lehtikuvaamisessa voi olla tärkeää mahdollistaa myöhemmät rajaukset ja jättää pelivaraa esimerkiksi saman kuvan käyttämiselle sekä pysty, että vaaka kuvana.
Olen pitkästä aikaa vältellyt salamakuvia useimmissa kuvaustilanteissa ja pyrkinyt vielä normaaliakin pidempiin valotusaikoihin. Päivä oli varsin pimeä ja objektiivin ollessa vaatimattomammalla valovoimalla oleva Canon EF 35-350 3.5-5.6L. Tässä tapauksessa pääosin polttovälin ollessa jo vahvasti tele-painotteinen ja aukon painottuessa 5.6 tietämille, jäivät suljinajat monesti erittäin pitkiksi. Illemmalla kuvatassa valon loppuessa lähes täysin, ei valoa enää riittänyt kuvaamiseen ilman lisävaloa, hain muutamia erilaisia lähestymistapoja kuvaamiseen. Kaikissa kuvissa käytin epäsuoraa salamaa. Ensimmäisen salamakuvan haasteellisuus tuli erityisesti kapeasta sängynalustasta ja varsin pitkästä polttovälistä ja pimeän sängynalustan tarkennuksen varmistamisesta. Kolmannen salamakuvan erilaisuus tulee pitkän valotusajan luomasta liike-epäterävyydestä ja voimakkaasti pysäytetyn salamakuvan pehmytpiirtoefektistä. Tässä tuo pehmeys tuo kissan turkkiin oman lähes unenomaisen karvan ja ihastuin tuohon erilaiseen kuvamaailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti