Syksy Ruokolahdella

Viikonloppu kului  Ruokolahdella mökkitunnelmissa. Halusin etsiä viikonlopusta jotain visuaalisesti mielenkiintoista, joka jotenkin voisi kuvata viikonlopun tunnelmia, hiljaisella ja tunnelmallisella paikalla, ilman sähköä.

Perjantai illan ensimmäinen elämys tuli pimeällä mökllä kynttilälyhdyn metallisen lyhdyn reikien muodostamasta valoleikistä, mikä omiin silmiini sai aikaan kultaisen kaulanauhan hahmon. Rasterikuvio muodostaa lukuisia määriä erilaisia kuvioyhdistelmiä, joka parhaiten tulee esiin epäterävässä kuvassa.

 Hieman tarkemmin laiturilla taivaanrantaa katsoessa hahmotin jotain hieman epätavallisempaa. Ollakseen näin etelässä, Ruokolahdella, ei monet osaa odottaa revontulia näkyvän. Osasin kuitenkin odottaa, kun olen seurannut Aurora's Now sivustoa ilmatieteenlaitoksella. Elättelin pientä toivetta niiden näkymisestä kirkkaassa syysillassa, joka sitten osottautui myös toteutuvan. Viime ja edellisen talven Lapinmatkat olivat opettaneet tuon ilmiön etsimistä ja olin havaitsevinani pienen vihertävän kaaren taivaanrannassa järven yläpuolella. Kun sitten kuvasin muutaman ruudun, oli yllätys melkoinen, koska pitkä valotus sai ilmiön toistuvan huomattavan kirkkaasti, eikä kuvankäsittelyä ole tuonut ilmiötä juurikaan enempää esille.. Silmän harjaantuessa pimeään taivaaseen, huomasin revontulien olevan suhteellisen selkeitä ja myös sinipunaista hehkua oli selkeästi havaittavissa. Erityisen haastavaa oli saada tarkennettua lähes täydellisessä pimeydessä, koska käytännössä valon riittävyys oli todella heikkoa ja etsimen numerot varsinkin silmälasien kanssa ja höyryn huurruttaessa kaikki lasipinnat, saattoi lähinnä toivoa kuvan onnistumista. Käytännössä ISO 800 herkkyydelläkin valotusajat olivat käytännössä 30s pituisia. Alemmassa kuvassa tulee esiin myös Otavan tähtikuvio, joka loi hieman syvyyttä muuten niin siluettimaiseen maisemaan.

Aamulla pakkasta oli reilu  -7 C, eli varsin reippaasti. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja järven pinta oli kerrassaan upea vastavaloon piirtyvässä ruovikossa. Parhaillaan kasvit muodostavat omia kuvallisia kertomuksia ja peilautumiset toinen toistaan erikoisempia kuvioita. Luonnon yksityiskohdat ja veden ja varjojen leikki antaa omalle mielikuvitukselle paljon tilaa. Kuvaamisesta tulee helposti enemmän kynä, millä lähtee kuvittamaan omaa kuvallista tarinaa hahmojen ja viestien muodossa.

Päivän päätteeksi lauantaina lämmitimme saunan.Ulkona oli edelleen pientä pakkasta ja pieniä pilviä oli havaittavissa taivaanrannassa. Olin päättänyt käydä virkistäytymässä järvessä ja samalla hienoinen toiveeni nähdä vielä näitä kiehtovimpia taivaan ilmiöitä toteutui, jopa kirkkaampana, kun edellisenä yönä. Kunnollinen revontulien havaitseminen edellyttää suhteellisen voimakkaita revontulia ja ettei mikään valaistus värjää taivasta estämään tuon erityisen hienon ilmiön näkymistä. Pääkaupunkiseudulla vain äärimmäisen harvoin voi valosaasteen vuoksi noita nähdä, jolloin syrjäinen mökki on ihanteellinen paikka noiden havaitsemiseen.

Kuten muutenkin syksyllä, ei maisema pitkää näytä samalta, puolta vuorokautta myöhemmin  maisema vaihtaa muotoaan, lumi tekee tuloaan ja maisema on vaihtanut ulkoasuaan. Kirkkauden aiheuttajana ei enää ole nuo öiset valoilmiöt, vaan rännäksi muuttuva lumisade, joka häivyttää maisemaa hunnun taakse. Vielä ei syksyn voima riitä kunnon lumivaippaan, mutta merkki on annettu talven tulosta.

Syksyn tunnelmaa

Pisarakuvioita ja valopalloja

Sateisen Juhannuksen seurauksena piha on täynnä mukavaa kuvattavaa ja kuitenkin jotain hieman erilaista, mitä normaalisti muuten tulee kuvattua. Varjot, kimmeltävät pisarat, pisaroista heijastuvat maisemat, valopallot ja muut valokuviot saavat mielikuvituksen liikkeelle ja kuviin välillä enemmän eloa.

Ilmaisukeinona lähes aina huomaan palaavani hyvin lyhyeen syväterävyyteen, eli lähes täyteen aukkoon. Uusien ja heiman uusia rajoja etsivien kuvauskohteiden löytäminen antaa uusia mahdollisuuksia sekä harrastamiselle, mutta myös laajemmin kaikkeen kuvailmaisuun. Tekninen leikittely hieman ohi objektiivin teknisen suorituskyvyn takaa kuviin hieman sitä uutta koukkua. Kapea terävyysalue on lähes aina ilmaisun kannalta helpompi ratkaisu.Sekä erilaisten objektiivistä johtuvien virheiden, linssiheijastusten tarjoamana, kuva saa helposti kiinnostavia muotoja, joita ei tule esille niin helposti pientä aukkoa käytettäessä. Pienellä aukolla linjojen, kontrastin ja värien merkitys korostuu, kun keinovalikoimasta puuttuu yhdet tärkeimmistä ilmaisukeinoista, eli korostus syväterävyyden kapeudella.

Näissä kuvissa käytetty objektiivi on Sigma EX 105mm 2.8 Macro ja Kenkon loittosarjaa yhteensä 57mm. Suurennussuhde on reilu 2x, koska tarkennusetäisyys on pääsääntöisesti alle 10 cm.

Makrokukkia

Ajattelin hieman tutkia kuvaa minimalismin kautta. Ajatukseni on siirtää kuvaa osaksi sellaista maailmaa, jossa kuva ei tunnu enää välttämättä valokuvalta, vaan se voisi olla esimerkiksi maalaustaidetta, tai kuvaa joka mielummin lähestyy grafiikkaa ja muodot voivat lähestyä piirroshahmoja.. Värisävyjen vaihtelut ja hennot sävyt muodostavat kuvan rakenteen ja kuvan yksityiskohdat jättävät paljon tilaa mielikuvitukselle. Esimerkiksi tarkempienkin kuvien tausta on tavallista kaupunkimaisemaa ikkunan takaa, eikä katuliikenteestä voi tunnistaa oikein autoja tai edes taloja.

Liiottelen kuvissa yksinkertaisuutta ja etsin rajoja, jossa kuva lakkaa olemasta valokuva. Kännykkäkuvien ja studiokuvien edustama maailma yleensä näyttää kuvissa koko kuva-alasssa tarkalta ja on samalla usein syy, joka eniten aiheuttaa harmia, kun siirrytään järjestelmäkameroiden käyttöön. Monesti kuvissa lähtökohtaisesti vaaditaan suurta syväterävyyttä ja halutaan, että kaikki yksityiskohdat ovat kuvassa tunnistettavissa, mutta jo hieman suuremman kennon ja usein vielä melko pienivalovoimaisten putkien tuottama kuva on selkeästi pienemmältä alueelta terävää, kun on ollut pokkareissa. Toisessa ääripäässä, tyypillisesti luontokuvauksessa käytetää pitkiä teleobjektiivejä, joissa tuo terävyysalue jää melko lyhyeksi ja vain kohde toistuu terävänä.

Näissä, lähinnä makrokuvissa mennään ehkä vielä pelkistetympään ilmaisuun, ja tuodaan äärimmäisen lyhyellä tarkennusetäisyydellä ja täydellä aukolla vain tuo aavistus terävästä kohdasta hallittuun paikkaan kuvassa. Kuvakomposition pyrin aina luomaan niin, ettei kuvaa tarvitse jälkikäteen rajata. Kuvan sävyjä, kontrastia, valoisuutta on muokattu, mutta pyritty säilyttämään luonteva tunnelma. Äärimmäisyyksien kokeileminen on välillä kiinnostavaa, eli seuraavaksi pitää pyrkiä mahdollisimman suureen syväterävyyteen.

Kärpänen

En yleensä käytä blogissani suurikokoisia kuvia, mutta päätin tehdä poikkeuksen. Mielenkiintoni tällä kertaa kohdistuu kameran kykyyn tallentaa äärimmäisen pieniä yksityiskohtia. Halusin kokeilla, kuinka voimakkaasti voidaan kuvaa suurentaa ilman, ettei kuva ala näyttäää kohisevalta pikselimössöltä. Tässä kuvassa on ISO herkkyys ollut 4000 ja käytetty aukko on 10. Kuvaa ei ole jälkikäteen rajattu, joten kuva on alkuperäisessä pikselilaajuudessa.

Kuvasta voi huomata, että sitä voi suurentaa printiksi esimerkiksi 90x60cm kokoluokkaan, jolloin se vielä täyttää isolle kuvalle annetut vaatimukset, eikä kuvaa tarvitse interpoloida siistimmän jäljen toivossa.Vaikka alkuperäinen kuva kohisee paljon ja tähän sitä on voimakkaasti vaimennettu, on kuvassa todella paljon yksityiskohtia.ja rajukaan käsittely ei ole vielä tuhonnut kuvaa.

kesä ja kärpäset....

Kotipihan makroiluja

Viimepäivinä on taas makroilu vienyt miehen. Samalla kun myös  usein tulee kyselyitä makrokuvaamisesta, olen aina ollut kiinnostunut lähikuviin. Noiden kuvien joukossa yleensä osa keskittyy oman puutarhan havainnointiin ja erityisesti linjojen ja muotojen etsimiseen.

Teknisesti ajateltuna, objektiivi on Sigman EX 105mm 2.8 DG Macro ja lisäksi olen näissä käyttänyt 57mm loittorenkaita. Normaali kuvistani poiketen,olen himmentänyt kuvia selkeästi, saavuttaakseni kohtuullisen syväterävyysalueen. Vaikka näissä kuvissa taustan rakennne on hyvinkin vähäsävyistä ja blurrattua, johtuu tuo pitkälti siitä, että suurennos on varsin voimakas, Lemmikki on noin 3:1 suurennos ja rahakuva on samaa luokkaa. Kun suurennos on näin suurta, on syväterävyysalue olematon. Centti kuvassa taisin käyttää lisänä Helios 44-2 objektiiviä tuon edellisen edessä. Kuten näissä äärimmäisissä suurennoksissa, syväterävyys katoo vaikka himmennystä on vähintään 6.3 aukko.

Makromaailmassa kun kuva pelkistyy, on entistä merkityksellisempää, että kuvan rytmi ja asettelut ovat mielyttäviä. Kuvat helposti näyttävät loputtoman samankaltaisilta, joten asetteluun pitää käyttää enemmän aikaa.

Helmihyasintti

 

Kesä ja kärpäset

Kuvan mittasuhteet ja syvyysterävyys käy selväksi, kun kuvassa on jotain tuttua. Kuvasuhde kennolla on 24-36mm ja tässä kuvassa 5centin kolikossa näkyy noin 13mm, jolloin suhde on lähes 3:1

Lemmikki

Koriste kirsikka

Oikeastaan innostuin kuvaamaan lähikuvia, koska joku kyseli neuvoa objektiivivalinnoista ja hyönteisten kuvaamisesta. Kävelin ulos ja yritin löytää jotakin sopivaa siihen viittaavaa. Äkkiä ohitseni lensi kärpänen, joka laskeutuis kovaan auringonpaisteeseen ikkunalaudalle talon ulkopuolella. Tässäkin taitaaa aukko olla hemmennettynä 10 tietämille, mutta silti syvyysterävyys on äärimmäisen kapea. Kärpäsen jalka on jo täysin blurraantunut, vaikka suu keskilinjassa on terävää. Käytännössä  terävyysalue on vain noin 2-3mm. Kaikki kuvat ovat rajaamattomia, jossa olen usein ankara itselleni, eli en hyväksy yleensä kuvan jälkirajausta omissa kuvissani.

Lintuja Lauttasaaressa

Ryssänkärki, eli Veijarivuoren puisto on itselle nostalgista maisemaa ja mukava paikka käydä kuvaamassa monipuolisessa merellisessä Helsingissä kevään tuloa ja käyttää upeaa miljöötä muun kuvaamisen pohjaksi. Kevään merkit näkyvät siellä keskimääräistä runsaanpana ja tyttäreni innoittamana lähdimme sinne kuvaamaan tavallisia henkilökuvia, mutta samalla kun kuvailimme näitä muita kuvia, oli moni lintu eksynyt kuvauspaikkoihin kuvausetäisyydelle ja siksi osaksi kuviin osuikin koko joukko erilaisia kevään merkkejä lintujen muodossa.

Ajattelin erotella vähän erilaisia lähinnä lintuaiheisia kuvia, joiden ominaisuudet eivät ole lajimäärityksessä, vaan enemmän siinä kokemuksessa miten kohtaamme linnut. Enkelin siivet, pesivä lintu, pahanilmanlintu, pariskunta, pitkämatkalainen, leikittelijä, kalastaja ja paljon muita mielikuvia mitä näihin näkemiimme lintuihin voi liittää.. Oli suorastaan vaikea uskoa lajipaljoutta 2-3h aikana mitä ohitsemme liikkui. Vaikka en mikään lintujen mestaritunnistaja olekaan, pari kymmentä lajia erilaisia lintuja lenteli ohitsemme.Ilman lintukirjaa ei oiken kaikkia muista, jos niitä on koskaan on kovin hyvin osannutkaan.

Kuvaamisessa, en  oman periaatteeni mukaan kelpuuta jälkikäteen rajattuja kuvia, vaan kuvat ovat rajaamattomia. Tuo periaate perustuu siihen, että pyrin aina jo kuvatessa saamaan kuvaan sen tuntuman, mitä haen kuvalla, jolloin tuo ajatus rikkoutuu, enkä koe kuvaa samalla tavalla kuvaushetken illuusioksi. Samalla tuo periaate myös sopivasti rajaa kuvamäärää, ettei esille nosta kuvia, jossa samalla tuntee kuvaushetkellä epäonnistuneensa.

 Pahkojen kerrostalo tuli mieleen tästä enemmän satumaisemaan kuuluvasta vanhasta osaksi kaatuneesta koivunrungosta. Mieleen tuli peukaloiset parvekekatoksien alla kurkkimassa taikametsässä.

Se mitä sitten oikeesti tulimme kuvaamaan olikin vain kauniissa ympäristössä mukavia henkilökuvia. Valaistuksena ilta-aurinko ja upeat rantakivikot. Yritimme tavoittaa kuuta taivaalta, mutta saimme vain kanootin...