En ole aikoihin päivittänyt kuvia blogiini, aina valokuvat eivät yllä aivan sille kertomisen tasolle, jolla saisi ne jotenkin nousemaan esiin. Mullistukset elämässä on muuttaneet tärkeysjärjestystä uudelleen ja hiljalleen on palamassa taas juurilleen valokuvauksen pariin.
Gerbera |
Krysanteemi |
Käydessäni kotipihani puutarhassa huomioni kiinnittyi jo parhaat päivät nähneisiin tulppaaneihin, Olen aiemminkin kiinnittänyt huomiota niiden loistamiseen auringossa ja niiden valtavan voimakkaisiin väreihin. Kameran automatiikka ei osaa arvioida valon määrää mitenkään, punainen hehkuu valtavan voimakkaana ja valotusta pitää säätää lähes -2 aukkoa. Silti huippuvalot palanevat puhki ja kontrastierot ovat käsittämättömän voimakkaat. Niittyleinikin kuvaaminen on myös lähes yhtä haastavaa, keltainen väri ylivalottuu todella herkästi.Kuvattaessa on mielenkiintoista, kuinka eri värit toistuu kuvissa eri tavalla, valotusongelmia ei yleensä valkoisen, sinisen tai vihreän kohdalla tule..
Ulkona, taas luonnonvalossa palasin itseäni eniten kiehtovaan maailmaan, jossa terävyysalue on hyvin lyhyt ja värisävyjen ja pehmeiden muotojen muodostama kuva korostaa vain hallittua aluetta. Nautin tele-objektiivien muodostamista yksityiskohdista, laajakulmaisuus vaatii erilaista tarinan kerrontaa ja huomaan, että itselleni on paljon helpompaa kertoa yksityiskohdilla, verrattuna esimerkiksi laajakulmaisella objektiivillä tehtytyyn rinnastukseen.
Kuihtuneet tulppaanit voivat olla hyvin kauniita ja väriloisto yllättää voimakkuudellaan. Vaikka kuvaushetkestä syreenien kukkiin ei ole kun muutama hetki, on värimaailma kokonaan erilainen, vaikka paikatkin ovat aivan vierekkäin.