Viime aikoina on ollut poikkeuksellisen hidas valokuvausjakso takana. Käytännössä vain muutaman pakollisen tai vakio kuvaussuorituksen lisäksi on kuvaamisessa ollut melko voimakas kuvaustauko. Taksin ajaminen uuvuttaa, eikä särkevien niskojen ja kolottavien selkien lomassa ole kyennyt juuri palaamaan siihen valokuvauksen ytimeen, millä saa purettua omia tuntemuksia kuvien muotoon.
Melko vähän mahdollisuuksia tarjotaan maneesin tai kentän laidalla kuvaamiseen. Käytännössä on valittava suhteellisen pitkä objektiivi tai ainakin, jos meinaa saada mitään yksityiskohtia näkyville. Etäisimmässä nurkassa on ratsukkoon matkaa lähes 60-70m, joten omien objektiivien millit ovat helposti kaikki käytössä. Pisimmillään käytän 350mm polttoväliä ja tyypillisestikin 100mm yläpuolella, paitsi aivan lähikuvissa.
Ulkoilma tuo heti kevään tunnun, vihdoin taas voi saavutta edes selkeästi kohtuullisemmilla herkkyyksillä kuvaa, jossa jopa aukon himmentäminen on selkeästi mahdollisuutta. Kevään valo ja luonnon herääminen on saanut selkeästi myös luontokappaleet hengittämään kevättä. Kuvat ovat viimeisen kuukauden ratsastustunneilta.