Viikonloppu kului Ruokolahdella mökkitunnelmissa. Halusin etsiä
viikonlopusta jotain visuaalisesti mielenkiintoista, joka jotenkin voisi
kuvata viikonlopun tunnelmia, hiljaisella ja tunnelmallisella paikalla, ilman sähköä.
Hieman tarkemmin laiturilla taivaanrantaa katsoessa hahmotin jotain hieman epätavallisempaa. Ollakseen näin etelässä, Ruokolahdella, ei monet osaa odottaa revontulia näkyvän. Osasin kuitenkin odottaa, kun olen seurannut Aurora's Now sivustoa ilmatieteenlaitoksella. Elättelin pientä toivetta niiden näkymisestä kirkkaassa syysillassa, joka sitten osottautui myös toteutuvan. Viime ja edellisen talven Lapinmatkat olivat opettaneet tuon ilmiön etsimistä ja olin havaitsevinani pienen vihertävän kaaren taivaanrannassa järven yläpuolella. Kun sitten kuvasin muutaman ruudun, oli yllätys melkoinen, koska pitkä valotus sai ilmiön toistuvan huomattavan kirkkaasti, eikä kuvankäsittelyä ole tuonut ilmiötä juurikaan enempää esille.. Silmän harjaantuessa pimeään taivaaseen, huomasin revontulien olevan suhteellisen selkeitä ja myös sinipunaista hehkua oli selkeästi havaittavissa. Erityisen haastavaa oli saada tarkennettua lähes täydellisessä pimeydessä, koska käytännössä valon riittävyys oli todella heikkoa ja etsimen numerot varsinkin silmälasien kanssa ja höyryn huurruttaessa kaikki lasipinnat, saattoi lähinnä toivoa kuvan onnistumista. Käytännössä ISO 800 herkkyydelläkin valotusajat olivat käytännössä 30s pituisia. Alemmassa kuvassa tulee esiin myös Otavan tähtikuvio, joka loi hieman syvyyttä muuten niin siluettimaiseen maisemaan.
Aamulla pakkasta oli reilu -7 C, eli varsin reippaasti. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja järven pinta oli kerrassaan upea vastavaloon piirtyvässä ruovikossa. Parhaillaan kasvit muodostavat omia kuvallisia kertomuksia ja peilautumiset toinen toistaan erikoisempia kuvioita. Luonnon yksityiskohdat ja veden ja varjojen leikki antaa omalle mielikuvitukselle paljon tilaa. Kuvaamisesta tulee helposti enemmän kynä, millä lähtee kuvittamaan omaa kuvallista tarinaa hahmojen ja viestien muodossa.
Päivän päätteeksi lauantaina lämmitimme saunan.Ulkona oli edelleen pientä pakkasta ja pieniä pilviä oli havaittavissa taivaanrannassa. Olin päättänyt käydä virkistäytymässä järvessä ja samalla hienoinen toiveeni nähdä vielä näitä kiehtovimpia taivaan ilmiöitä toteutui, jopa kirkkaampana, kun edellisenä yönä. Kunnollinen revontulien havaitseminen edellyttää suhteellisen voimakkaita revontulia ja ettei mikään valaistus värjää taivasta estämään tuon erityisen hienon ilmiön näkymistä. Pääkaupunkiseudulla vain äärimmäisen harvoin voi valosaasteen vuoksi noita nähdä, jolloin syrjäinen mökki on ihanteellinen paikka noiden havaitsemiseen.
Kuten muutenkin syksyllä, ei maisema pitkää näytä samalta, puolta vuorokautta myöhemmin maisema vaihtaa muotoaan, lumi tekee tuloaan ja maisema on vaihtanut ulkoasuaan. Kirkkauden aiheuttajana ei enää ole nuo öiset valoilmiöt, vaan rännäksi muuttuva lumisade, joka häivyttää maisemaa hunnun taakse. Vielä ei syksyn voima riitä kunnon lumivaippaan, mutta merkki on annettu talven tulosta.
