Lintuja Lauttasaaressa

Ryssänkärki, eli Veijarivuoren puisto on itselle nostalgista maisemaa ja mukava paikka käydä kuvaamassa monipuolisessa merellisessä Helsingissä kevään tuloa ja käyttää upeaa miljöötä muun kuvaamisen pohjaksi. Kevään merkit näkyvät siellä keskimääräistä runsaanpana ja tyttäreni innoittamana lähdimme sinne kuvaamaan tavallisia henkilökuvia, mutta samalla kun kuvailimme näitä muita kuvia, oli moni lintu eksynyt kuvauspaikkoihin kuvausetäisyydelle ja siksi osaksi kuviin osuikin koko joukko erilaisia kevään merkkejä lintujen muodossa.

Ajattelin erotella vähän erilaisia lähinnä lintuaiheisia kuvia, joiden ominaisuudet eivät ole lajimäärityksessä, vaan enemmän siinä kokemuksessa miten kohtaamme linnut. Enkelin siivet, pesivä lintu, pahanilmanlintu, pariskunta, pitkämatkalainen, leikittelijä, kalastaja ja paljon muita mielikuvia mitä näihin näkemiimme lintuihin voi liittää.. Oli suorastaan vaikea uskoa lajipaljoutta 2-3h aikana mitä ohitsemme liikkui. Vaikka en mikään lintujen mestaritunnistaja olekaan, pari kymmentä lajia erilaisia lintuja lenteli ohitsemme.Ilman lintukirjaa ei oiken kaikkia muista, jos niitä on koskaan on kovin hyvin osannutkaan.

Kuvaamisessa, en  oman periaatteeni mukaan kelpuuta jälkikäteen rajattuja kuvia, vaan kuvat ovat rajaamattomia. Tuo periaate perustuu siihen, että pyrin aina jo kuvatessa saamaan kuvaan sen tuntuman, mitä haen kuvalla, jolloin tuo ajatus rikkoutuu, enkä koe kuvaa samalla tavalla kuvaushetken illuusioksi. Samalla tuo periaate myös sopivasti rajaa kuvamäärää, ettei esille nosta kuvia, jossa samalla tuntee kuvaushetkellä epäonnistuneensa.

 Pahkojen kerrostalo tuli mieleen tästä enemmän satumaisemaan kuuluvasta vanhasta osaksi kaatuneesta koivunrungosta. Mieleen tuli peukaloiset parvekekatoksien alla kurkkimassa taikametsässä.

Se mitä sitten oikeesti tulimme kuvaamaan olikin vain kauniissa ympäristössä mukavia henkilökuvia. Valaistuksena ilta-aurinko ja upeat rantakivikot. Yritimme tavoittaa kuuta taivaalta, mutta saimme vain kanootin...

Keväisiä koiruuksia

Hoitokoiramme Oskun ensimmäiset tahdit kotipihalla. On kerrassaan valloittavaa nähdä, kuinka koira ja hoitajamme, itse mukaan lukien nauttii ja saa antaa hoidokin ansaitsemaa huomiota. Päivän kruunasi aurinkoinen päivä, joka mahdollisti mitä kummallisimmat kuvausasennot rähmällään keskellä pihaa.

Koiruuksien kuvaamisessa kannattaa monesti asettua tuon kuvattavan tasolle, tai jopa päinvastoin alemmaksi. Pienen koiran rooli saa aivan uuden merkityksen, kun tuo pienuus onkin vaihtunut samalle tai jopa alemmalle tasolle. Vietin varmasti tunnin maaten rähmällään pitkin pihaa.

Kuvaustaso tuo koiran paremmin esille ja samalla kiinnostus ja aktiivisuus näkyy.

 

Kevät on täällä, vaikka toisaalta Suomi on pitkä maa

En ole aikoihin kuvannut pelkästään kuvaamisen riemusta ja siitä mukavasta tunteesta, kun taas aurinko paistaa. Lähdin kiirastorstaina Rokualta kuntoutuksesta kohti Helsinkiä ja aamulla kuvatessa viereistä lampea oli kevät vielä kovin varhaisessa vaiheessa ja lunta ja jäätä oli toisissa paikoissa reilustikin.

Halusin lähestyä kevääseen yksityiskohtien muodossa, mikä itselle toi mieleen jäätä ja jään alta paljastuvia asioita, mutta kun kevät on ehtinyt pidemmälle, se myös tuo ensimmäisenä mieleen kotipihan kukat.
Tässä näkee tuon yhden vuorokauden ja noin 590 km välimatkan aiheuttaman merkityksen kevään kulussa.

Ja kotipihan kukoistusta